Baby Steps

Uutta tulossa

2012-01-16T00:24:00.000+02:00

Baby Steps muuttaa ihan pian uuteen osoitteeseen. Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt että bloggailen jatkossa julkisesti. Blogin osoite tulee muuttumaan, mutta tämä blogi muuttaa mukanani. Vaikka haluan uuden alun, koen että nämä kirjoitukset ovat niin tärkeä osa minun kuntoutustani ja haluan siksi ottaa ne mukaan. Myös blogin nimi, babysteps, tulee pysymään samana. Babysteps on minulle niin paljon muuta kun pelkkä sana ja siksi on itsestäänselvää että se seuraa mukanani.

Jatkoa seuraa pian...

Tajunnanvirtaa pienin askelin

2011-12-07T01:56:00.001+02:00

Miksi asiat ovat niin helppoja teoriassa ja niin vaikeat toteuttaa käytännössä?

Tiedän jopa vastauksen tuohon kysymykseen. Silti kompuroin ja kohtaan vaikeuksia. Ehkä kokemusasiantuntijuus todellakin vaatii sen että lyö päätä seinään kerta toisensa jälkeen jotta kokemus olisi todella aito. :)

Vastaus esittämääni kysymykseen on että yritämme ottaa liian isoja harppauksia matkalla tavoitteisiimme. Meidän tulisi tyytyä ottamaan tarpeeksi pieni askel kerralla. Ennen pitkää huomaamme että olemme jopa huomaamatta edenneet hyvän taipaleen kohti tavoitettamme.

Minä itse olen kärsimätön. Haluan kaiken ja mielellään heti. Nyt kun olen jo niin lähellä tämä kärsimättömyys on todella voimakas. Siksi pysähdyn hetkeksi pohtimaan lähtötilannetta. Ja huomaan että olen jo saavuttanut useita välietappeja. Viime aikoina olen jopa edennyt isoin harppauksin. Ehkä nuo isot askeleet ovat tehneet minut kärsimättömäksi. Ja ehkä en oikeen tahdo pysyä vauhdissa mukana. Oli miten oli, aion nyt taas hidastaa vauhtia. Jatkan etenemistä, mutta yritän pitää askeleet tarpeeksi pieninä jotta en kompastu maalilinjalla.

Kurssin muutos

2011-11-23T00:39:00.001+02:00

Tänään oli merkittävä päivä. Sisäistin oikeastaan vasta tänään kunnolla positiivisen vahvistuksen merkityksen. Aamu alkoi vähäemmän iloisesti ensin ikävällä puhelinsoitolla ja sitten hammaslääkärikäynnillä.

Meillä on automurheita, maalla auto on todella tärkeä sillä ilman sitä ollaan aika jumissa. Minun työni luonteen takia auto on entistä tärkeämpi. Viime viikkoina molemmat automme ovat temppuilleet. Tänä aamuna heräsin puhelinsoittoon jossa kerrottiin että "minun" autoni on 3 viikkoa pois käytöstä koska siihen pitää tilata joku puuttuva osa jota ilman se ei lähte käyntiin. Kolme viikkoa on aika pitkä aika...

Toivottuani edes hieman näistä uutisista olikin aika mennä hammaslääkärille. Minulla on muutaman vuoden takaisen onnettomuuden jäljiltä murtunut ja juurihoidettu etuhammas sekä paha hammaslääkäripelko. Nyt on ilmennyt että tuo juurihoito onkin epäonnistunut ja se joudutaan uusimaan. Ei siinä mitään, mutta tuo alkuperäinen täyteaine istui kun liimattu ja vasta tänään, kolmannella käynnillä, se saatiin irtoamaan. Jokainen voi mielessään kuvitella miten hauskoja kokemuksia nuo käynnitä ovat olleet pelosta jäykälle potilaalle.

Olen viime viikkoina ollut enemmän alakuloinen kun pitkiin aikoihin. Olen sortunut itsesääliin ja märehtinyt murheissani. Tänään oivalsin että minähän olen murhemagneetti. Vedän puoleeni ikäviä asioita tuolla märehtimisellä ja alakulolla. Kaiken tämän olen tiennyt, mutta sisäistin sen merkityksen oikeasti vasta tänään.

Muutos minussa on ollut valtava. Nyt puhkun tarmoa ja toimeliaisuutta. Outo alakulo ja vetelyys ovat poistuneet ja suunnittelen sen sijaan miten voin muuttaa asioita parempaan. Olen ottanut ensimmäisen askeleen parempaan ja nyt jatkan tätä polkua. Tein itselleni muistilistan tavotteista jotka aion saavuttaa lähitulevaisuudessa. Lista on tärkeä muistutus suunnasta johon olen menossa ja aion katsoa sitä useita kertoja päivässä jotta en eksy polulta!

Matalapainetta

2011-11-11T22:59:00.001+02:00

Matalapainetta mielessä... Välillä näinkin. Viime aikojen kiireet töiden, opisekelujen ja uuden suunnittelun ja opettelun parissa ovat vaatineet veronsa. Olen väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Ihan kun tämä ei riittäisi on sattunut muutama ikävä asia. Mieli täyttyy murheella ja huolella. Olen kovasti yrittänyt kääntää ajatukset posiviiviseen, mutta nyt se ei onnistu. Olen antanut itselleni luvan märehtiä murheissani ja olla masentunut.

En ole yrittänyt kieltää ikäviä tunteita, mutta noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on turha myrkyttää mielensä vellomalla murheissaan. Tosin välillä sekin on hyvin tarpeellista ja terapeuttista. Tämä on nyt sellainen hetki. Eilen itkin itsekseni lenkkeillessäni Eevin kanssa metsässä. Välillä pysähdyin ja raivosin maailmalle. En tiedä auttoiko, mutta ainakin jaksoin mennä iltakurssilleni.

Tänään huomaan jo että mieli on rauhallisempi ja että yritän keksiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti minulla on asiat todella hyvin. Kaikki uusi ja innostava on sitä edelleen, etenen unelmiani kohtaan suurin harppauksin. Uskon vakaasti että onnistun. Tiedän että onnistun. Murheeni ovat loppujen lopuksi kohtuullisen pieniä pitkällä tähtäimellä. Selviän niistä ja olen monta kokemusta rikkaampi.

Kokemus onkin minulle tärkeä sana tällä hetkellä. Siitä tulee myös muodostumaan uuden työni kulmakivi. Tulen käyttämään omia kokemuksiani auttaakseni muita. Ilokseni pääsin myös kouluttautumaan kokemusasiantuntijaksi! Uusi koulutukseni, se joka alkoi viime viikolla, on mielenterveys- ja päihdekuntoutujille ja heidän omaisilleen tarkoitettu Kokemusasiantuntijakoulutus! Kahden kerran jälkeen olen edelleen aivan innoissani. Kurssikaverini ovat upeita, kokeneita, elämää nähneitä ihmisiä joita tulen oppimaan paljon. En olisi voinut toivoa parempaa koulutusta.

Paljon muutankin jännittävää on käynnissä. Yritän keskittää energiani näihin, asioihin joita voin edistää, sen sijaan että murehdin asioita joille en voi mitään. Tänään olen kuitenkin surrut, murehtinut ja ollut huolissani. Sitten nukuin pitkät päiväunet. Onneksi minulla oli siihen mahdollisuus, viikon ainut täysin vapaa päivä!

Opintoja!

2011-11-04T23:39:00.001+02:00

Pääsin koulutukseen jossa opin käyttämään kokemuksiani auttaakseni muita! Taas yksi askel unelmieni täyttymiseen. Tosin tämä askel ei ollut pieni, vaan valtava harppaus, mutta sitäkin mielekkäämpi!

Muutakin edistystä on havaittavissa. Maanantaina alkaa mielenkiintoinen projekti jossa minulla on kunnia olla mukana. Pari muuta projektia on suunnitteluvaiheessa.

En ole vielä päättänyt miten paljon tulen täällä kertomaan työstäni, joten siksi etenen näin varovaisesti. Haluan kuitenkin myös täällä kirjata muistiin tärkeitä etappeja matkani varrelta. Tosin voisin kirjoittaa paljon, paljon enemmän, mutta en jaksa. Tämä syksy on tuonut mukanaan niin paljon uutta, jännittävää ja ihanaa että voimani menee lähinnä niihin asioihin ja jäljelle jäävän ajan käytän rentoutumiseen ja palautumiseen.

Tällä viikolla olen iloinnut ystäväni yllätyshäistä! Kauan yhdessä ollut pari meni naimisiin tiistaina, heillä oli ihanat, kahdenkeskeiset häät jotka oli varmasti aivan heidän näköiset! Olen niin iloinen heidän puolesta!

Pienistä asioista ja muiden ilosta saan voimaa jatkaa kiireenkin keskellä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta minulla tämä toimii.

Pilvenhattaroita ja positiivista hömppää

2011-10-26T23:54:00.000+03:00

Minulla on entistä useammin sellainen olo että tunnistan taas itseni. On kun olisin vuosien jälkeen taas löytänyt itseni. Tämä syksy on tehnyt minulle todella hyvää! Olen onnellinen ja onnekas. Palkka tekemästäni työstä on kahden vuoden tauon jälkeen uskomatonta luksusta! Työnteko on mielenkiintoista, antoisaa ja motivoivaa.

Ei kaikki nyt tosin koko aikaa ole yhtä pilvenhattaroilla tanssimista. Kaukana siitä. Olen kuitenkin päättänyt että en anna ikävien asioiden lannistaa. Ne ovat olemassa, mutta voin yrittää oppia niistä. Koen myös että olen ansainnut pilvenhattarani ja hyvän olon. Vaikka ei niitä tarvitse ansaita. Ne vaan helpottavat oloa mahdottomasti.

Nyt on työn alla paljon asioita. On pakko rohkeasti hypätä tuntemattomaan. Olen varma että kaikki menee hyvin.

Uusia intohimon aiheita ovat positiivinen psykologia ja mielikuvaharjoittelu. Ahmin uutta tietoa ja kehitän itseäni. Aika ajoin turhaudun kun en opi tai kun en jaksa oppia. Mutta pienin askelin hyvä tulee. Toinen intohimon aihe on äänikirjat, joita kuuntelen pitkien ajomatkojen aikana. Suorastaan ahmin niitä. Dekkarit ovat lemppareita!

Haastavan viikon jälkeen

2011-10-15T22:50:00.001+03:00

Rento lauantai-ilta raskaan viikon jälkeen!! Viikko oli raskas, mutta hyvä. Olin työmatkalla sunnuntaista perjantaihin. Olin kouluttamassa motivaatiota, stressinhallintaa, elämänhallintaa jne. Haastava ja upea viikko!

Tulin kotiin myöhään eilen illalla, söin ja menin nukkumaan. Nukuin 13 tuntia. Teki todella hyvää! Tänään olen maistellut hyvän olon tunnetta, joka seurasi onnistunutta viikkoa. Olen niin tyytyväinen kun jaksoin niin hyvin, vaikka viikkoon liittyi monia raskaita osuuksia. Olen niin onnellinen siitä että olen taas työkunnossa!

Muistan vielä kovin hyvin syksyn vain kaksi vuotta sitten, jolloin olin niin kovin väsynyt. Tähän kahteen vuoteen on mahtunut valtava määrä pieniä askeleita ja olen kiitollinen jokaisesta. Vaikeudet jotka kävin läpi ovat opettaneet minulle todella paljon. Olen se ihminen joka olen tänään niiden ansiosta. Olen löytänyt uuden uran niiden parista. Tämä on asia josta olen kiitollinen ihan joka ikinen päivä.

Yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut on että pysähdyn ja olen kiitollinen. Katson taaksepäin lähtötilanteeseen ja olen kiitollinen niistä asioista jotka ovat vieneet minut tähän. Yritän vaikeuksissakin nähdä jotain positiivista. Vaikeaa ja haastavaa, mutta kovin palkitsevaa.

Spam

2011-10-06T00:15:00.001+03:00

Tänään opin jotain uutta. Hauskan, merkityksettömän, pienen jutun. Opin mistä roskapostin englanninkielinen nimi spam tulee. Sen sanotaan saavan nimensä Monty Phytonin sketsistä jossa pääosassa on sikanauta säilyke (nötkötti) = spam.

Oppimisen tuska

2011-10-05T19:51:00.001+03:00

Suunnittelen ensi viikon töitä. Olen kouluttamassa koko viikon vieraalla paikkakunnalla. Koulutan mm. stressinhallintaa, ajankäyttöä, elämänhallintaa jne. Aiheita jotka ovat sydäntäni lähellä. Olen myös lukenut paljon näistä aiheista. Tiedän niistä paljon. Silti tuntuu vaikealta suunnitella ohjelmaa koko viikoksi.

Huomaan että minun on paljon vaikeampi oppia uusia asioita nykyään. Olen oppinut että tämä johtuu loppuunpalamisestani. Eipä silti tunnu mukavalta kun tuntuu että mikään ei jää muistiin. Jatkan silti yrittämistä.

Intohimo!

2011-10-03T13:16:00.001+03:00

Harmaa sadepäivä ulkona ja tunkkainen sairaspäivä sisällä. Mielessä tuhat ja yksi asiaa joihin pitäisi tarttua. Taidan kuitenkin mennä tämän kirjoituksen jälkeen lepäämään.

Viimeksi kun kirjoitin pohdin blogin suuntaa. Sitä mietin edelleen, mutta tarkoitus olisi että tämä muuttuu enemmän työtäni tukevaksi. Valotan jatkossa hieman enemmän mitä teen ja kuka olen. En ole lopettamassa, päin vastoin, tarkoitus olisi taas kirjoittaa useammin.

Aikaisemmassa elämässäni tein töitä myynnin ja markkinoinnin ihmeellisessä maailmassa. Opin paljon ja olen kiitollinen kaikesta kokemastani. Uudet suuntaukset elämässäni kuitenkin ovat ihmisläheisempiä. Tarkoitus olisi auttaa ihmisiä jaksamaan paremmin. Hyödyntämään omia resurssejaan paremmin ja toivottavasti elämään hieman onnellisemmin. Kaikki kokemani vaikeudet ajavat minua tähän. En oikeastaan valitse tätä, olen pakotettu tähän. Olen löytänyt elämäni intohimon!

Tämä tärähtänyt kuvitus kuvastaa vauhdikasta matkaa jolla olen. Mallina Eevi. :)

Moi taas

2011-09-17T01:13:00.000+03:00

Tämä syksy on tuonut mukanaan kiireet ja paljon uutta. Kaksi vuotta sitten jätin pitkäaikaisen työni ja keskityin paranemiseen. Tänä syksynä olen ottanut monta "baby-stepsiä" ja olen hyvää vauhtia matkalla unelmani toteuttamiseen.

Olen onnekas sillä minulle selvisi jo kauan sitten mitä haluan tehdä elämälläni. Olen päättänyt että haluan auttaa ihmisiä jotka ovat kokeneet, tai ovat matkalla kokemaan, saman kun minä. Paloin pahasti loppuun ja tie takaisin, tai oikeastaan eteenpäin, on ollut pitkä ja vaikea. Silti en vaihtaisi päivääkään pois.

Aloitin oikeastaan jo tämän vuoden alusta työt unelmieni parissa, mutta tänä syksynä sitä tuli enemmän oikeaa kun sain pitkästä aikaa palkkaa tekemästäni työstä! Työnteon lisäksi opiskelen osa-aikaisesti ja opin uutta ja hyödylistä. Koen olevani todella onnekas!

Olen miettinyt paljon mihin suuntaan blogini matkaa tästä eteenpäin. En vieläkään tiedä vastausta, mutta kokeilen nyt miltä tämä tuntuu ja voi olla että tästä tulee päiväkirjani kaiken uuden keskellä. Aika näyttää..

Elämä opettaa, osa 1

2011-07-14T01:41:00.000+03:00

Minulla on nyt alavireinen kausi meneillään. Vaikka nämä alamäet tuntuvat pahoita olen oppinut elämään niiden kanssa. Ne kuuluvat elämään. Vielä pari vuotta sitten tuntui että kun olen pudonnut kuoppaan en pääse sieltä koskaan enää ylös. Ajattelen että olin niin paniikissa että en nähnyt portaita jotka johtivat pois sieltä. Nykyään osaan ottaa rauhallisemmin. Jos paniikki iskee, osaan rauhoittaa itseni ja sitten katson ympärilleni ja löydän tien ylös kuopasta.

Juuri nyt nautin pimeästä ja hiljaisesta yöstä. Yritän olla miettimättä tulevaa tai menneitä. Se on vaan niin kovin vaikeaa.

Pienin askelin uuteen elämään

2011-07-12T18:01:00.000+03:00

Kun muu elämä vaatii paljon huomioita ei blogissa tapahtu mitään. Olen lomaillut jo 2.5 viikkoa, suurin osa siitä on kulunut nukkuessa ja koiratapahtumissa. Hieman liikaa on ollut menoja jo pitkään ja valitettavasti sama meno näyttää jatkuvan ainakin vähän aikaa. Yritän kuitenkin löytää aikaa myös löhöilyyn. Vaikka olen kiireinen lähinnä kivojen asioiden parissa, yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä että paloin pahasti loppuun ja olen edelleen toipilas. Kivatkin asiat valitettavasti väsyttävät jos niitä on liikaa.

Babysteps = pienet askeleet ovat monin tavoin ajankohtaisia elämässäni. Loppuunpalaminen on tuonut mukanaan todella paljon muutoksia minun elämääni. Tämän vuoden alusta olen ottanut ensimmäisiä askeleita uudella alalla, siis työelämässä. Haaveeni ja toiveeni on ollut että pääsisin auttamaan ihmisiä jotka taistelevat samankaltaisten ongelmien kanssa joiden parissa minä olen viettänyt viimeiset neljä vuotta. Nyt olen jo hyvän matkaa tarponut siihen suuntaan. Aika näyttää mitä tästä tulee. Tarkoitus olisi kuitenkin että jatkossa valotan blogissani entistä enemmän tätä puolta elämästäni.

Tällä kertaa tämä kuitenkin oli tässä. Alla kesäisiä kuvia.

Kuvapläjäys

2011-06-21T00:17:00.001+03:00

Viime aikojen tapahtumia:

= Koiria, kuvista puuttuu työt. Muuta en ole juurikaan ehtinyt viime aikoina puuhailla. Kohta alkaa loma, toivottavasti jaksan enemmän sitten!

Kevättä

2011-04-20T00:28:00.001+03:00

Kevät on ollut kiireinen, minulle kevät on ristiriitaista aikaa. Rakastan sitä, mutta uuvun helposti. Tänä keväänä olen onneksi osanut rauhoittaa tekemisiäni jotta jaksan. Koiranelämä on myös ollut suuri pelastaja.

Alla olevat kuvat on otettu viikon sisällä, koirapuisto oli yllättävän luminen vielä muutama päivä sitten.

Lauantairetki

2011-03-05T23:09:00.001+02:00

Tänään kävimme J:n ja Eevin kanssa Tammisaaressa retkellä. Sää oli lähes täydellinen (napakka tuuli hieman häiritsi, jos nyt jotain moitittavaa pitää löytää). Ihmettelin kovasti sitä että saimme lenkkeillä ihan kaupungin edustalla, jäällä, lähes yksin. Tosin se ei haitannut, sillä se tarkoitti että Eevi sai juosta ilman rajoittavaa talutushihnaa. Olin vaan odottanut että kanssaulkoilijoita olisi moninkertainen määrä.

Tammisaari on yksi suosikkikaupungeistani sen tunnelman vuoksi. Ja mikä parasta, se sijaitsee ihan meidän lähellä. Kummasti pieni retki lähiseudulle piristää arkea. Suosittelen!!

Pikapyrähdys

2011-03-04T23:19:00.000+02:00

Vaikka viime aikoina ei ole siltä tuntunut, muistan kyllä että tämä blogi on olemassa. Enkä ole kuoppaamassa tätä. Jotain muutosta haluan kyllä tänne tehdä. Mietin hieman ja palaan asiaan. Pian.

Kun nyt kerran olen täällä voin jakaa pikaiset kuulumiset. Työ vie mukanaan, olen intoa täynnä ja päässä pyörii tuhat ja yksi ajatusta. Työn vastapainoksi olen keskittynyt Eevin kanssa ulkoiluun. Odotan kovasti että treenikausi alkaa toden teolla ja ennen kaikkea odotan jäiden sulamista jotta pääsemme kokeilemaan josko Eevi alkaisi uimaan.

Tässä kaikki tältä erää. Mietintämyssyssä blogin uusi suunta. Palaillaan!

Muista olla kiltti itsellesi

2011-02-05T23:31:00.000+02:00

Työni on täysin vienyt minun jaksamiseni viime aikoina. Rakastan sitä. Tuntuu että olen vihdoinkin löytänyt sen mitä haluan tehdä. Olo on kun sienellä joka imee itseensä tietoa. Vapaalla olen yrittänyt rentoutua. Vietää aikaa Eevin kanssa ja mielellään ulkoilla paljon.

Olen ilokseni huomannut että jaksamiseni on parantunut valtavasti. Nukun yöni hyvin enkä tarvitse juurikaan päikkäreitä. Luonnollisesti välilä tarvitsen sitten aikaa ihan vaan olla. Olenkin todella tarkkaan yrittänyt kuunnella sitä miten voin ja miten jaksan. Myös ihanat työkaverini ovat muistuttaneet minua siitä että en yritä kahmia itselleni liikaa tekemistä heti alkuun.

Nyt on neljä viikkoa takana uudessa työssä. Aika rientää aivan valtavan nopeasti ja kalenteri täyttyy. Välillä lämpimät kelit uskottelevat että kevät on jo täällä, vaikka todellisuudessa elämme vielä sydäntalvea. Kuitenkin kohta se on edessä. Ihana kevät! Odotan jo että pääsemme tekemään hieman uudistusta puutarhassamme. Tehtävälistalla on ainakin uuden aidan rakentaminen, jotta Eevi saisi suuremman alueen. Sitten haaveilemme J:n kanssa perunoiden istuttamisesta. Viime vuonnakin piti, mutta emme sitten saaneet sitä aikaiseksi. Viime vuonna aloitettu etupihan remontti pitää valmistella. Sitten loput teemme sen mukaan mitä jaksamme. Opettelen elämään sen mukaan mikä tuntuu hyvälle. Teen pakolliset, loput teen sen mukaan mitä jaksan. Muistutan itseäni että saan olla kiltti itselleni.

Oppimisen iloa

2011-01-28T00:05:00.000+02:00

Yksi ihanimmista asioista uudessa työssäni on että opin jotain uutta ihan koko ajan. Järkyttyneet aivo-parkani joutuvat tekemään kovasti ylitöitä prosessoidakseen kaiken. Kompensoin olemalla paljon ulkona. Tänään katsoin nauraen kun Eevi leikki nuoremman uros-pennun kanssa. Eevin leikkiä on hauska katsoa, varsinkin jos vastapari on pienempi ja sirompi. Eevi on niin suloisen kömpelö.

Tulen olemaan enimmän osan viikonlopusta töissä. Tai en varsinaisesti töissä, vaan koulutuksessa. Oppimassa uutta. Jännittävää!

Yritin aloittaa vuoden tiukalla karppauksella, hieman huonolla menestyksellä. Yritän kyllä pääsääntöisesti syödä karppiruokaa, mutta aina välillä huomaan että pinnaan. Entistä enemmän kun ystäväni huomautti valittaessani asiasta että olen itse sanonut että ei saa ottaa liikaa 'projekteja' samanaikaisesti. Minullahan on nyt uusi työ johon keskittyä, on aika utopistista yrittää keskittyä tiukkaan karppamiseen samanaikaisesti. Harjoittelen olemaan armollinen itseäni kohtaan. Joten, tänään leivoin elämäni ensimmäistä kertaa näkkileipää. Kun teki niin kovasti mieli. Jotain on ilmeisesti mennyt pieleen, sillä lopputulos on enemmän pehmeää kun kovaa, mutta ehkä ne vielä kovettuu?!?!?! Oli kuitenkin kiva kokeilla ja varmasti tulen kokeilemaan uudelleen.

Ystäviä, koiria ja työtä

2011-01-25T21:55:00.000+02:00

Kovasti olen halunnut kirjoittaa jotain tänne jo monta päivää. Aiheita vaan ei ole tullut mieleen. Arki on nyt hyvin paljon työtä, siihen totuttelua sekä Eevin kanssa harrastamista. Jotenkin tuntuu että kaikki ajatuskapasiteetti menee näihin.

Työhönpaluu ja uuden työskentelytavan oppiminen on haasteellista ja turhauttavaa, mutta olen samalla aivan innoissani. Haluan liikaa kerralla. Työni on kiinnostavaa ja inspiroivaa, yritän malttaa ottaa pieniä askeleita. Onneksi tässä apuna ovat suurenmoiset työkaverit.

Vapaalla saan onneksi ajatukset täysin nollattua työasioista kun harrastan Eevin kanssa. Koulutusryhmämme ovat hieman talviliekillä, mutta sen sijaan käymme usean kerran viikossa tapaamassa koirakavereita. Koira saa loistavaa liikuntaa ja virikkeitä ja emäntä saa jutella uusien tuttujen kanssa. Olen ilokseni myös huomannut ystävystyväni pikkuhiljaa erään Eevin koirakaverin emännän kanssa.

Viime viikonloppu oli myös mitä mainiointa rentoutumista kun saimme ystäviä kylään. Pidimme jo perinteeksi muodostuneen foudue-illan. Hauskaa oli!

Olohuone jouluasussaan

2011-01-18T21:17:00.000+02:00

Tyhjensin vasta nyt joulun kuvat kamerastani. Sieltä löytyi jouluisia otoksia olohuoneestamme, joten lisään ne nyt tänne vaikka joulu meni jo. En ole pahemmin tainnut vielä lupauksista huolimatta esitellä kotiamme.

Moni asia on sisustuksen suhteen vielä 'kesken', olen päättänyt että hiljaa hyvä tulee tässä tapauksessa. Pikkuhiljaa asiat löytävät paikkansa ja hyvä niin.

Aika kuluu kun siivillä ja työ on edelleen enemmän kun mieluisaa. Uusi työ ja uusi rytmi vaatii kuitenkin kovasti voimia ja olenkin hyvin väsynyt koko ajan. Toisaalta en malttaisi nukkua kun olisi niin paljon mieluisaa tekemistä. Yritän kuitenkin pitää mielessä että etenen hitaasti. Kaikkea ei tarvitse hallita ja osata heti.

Oikeastaan minun pitää uuden työn lisäksi oppia ja omaksua uusi tapa tehdä töitä. Tämä tulee olemaan suurin haaste tänä talvena ja keväänä. Vanhat totutut käyttäytymismallit ovat juurtuneet hyvin syvälle, minun on kuitenkin oman terveyteni kannalta pakko muuttaa niitä! Ja se on helpommin sanottu kun tehty.

Paljastus

2011-01-15T15:12:00.000+02:00

Olen vihjaillut että olen jostain syystä erityisen onnellinen juuri nyt. En ole uskaltanut kertoa syytä sillä on pelottanut että jos joku menee pieleen. Mutta enpä usko että se asian kertominen vaikuttaa siihen. Joten, olen maanantaista lähtien käynyt töissä!!! Minulla on taas työpaikka, työkavereita, työpöytä, työtuoli, työtietokone, työpuhelin ja säännöllinen työaika! Työni on työkkärin tukemaa työkokeilua, en siis ole kyseisen yrityksen palkkaama, mutta tunnen silti itseni ihan oikeaksi työntekijäksi!

En halua tarkkaan kertoa mitä teen, mutta voin paljastaa että olen pienessä konsulttiyhtiössä, joka on keskittynyt yksilön-, ryhmän- ja johtajuuden kehittämiseen. Minulle tämä on haaveiden täyttymys, sillä haluan työskennellä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä on suuri askel siihen suuntaan! Työpaikassani minulla on mahdollisuuksia kehittyä ihan valtavasti ja tuntuu nyt että vain taivas on rajana siihen mitä voin tulevaisuudessa tehdä.

Ensimmäinen työviikko on siis nyt takana ja puhisen edelleen intoa! Työni on todella mielenkiintoista ja innostavaa. Olen ollut joka ilta todella väsynyt, mutta sehän kuuluu asiaan.

Että tämmöisiä uutisia tällä kertaa...

Vali, vali

2011-01-12T23:29:00.000+02:00

Ylensä en viitsi säästä sen kummemmin urputtaa, siihen kun ei voi mitenkään vaikuttaa. Nyt tekisi kyllä mieli vähän valittaa. Kaipaan lunta, pakkasta ja narskuvia hankia. Haluan lenkkeillä pelkäämättä kastuvani tai katkaisevani jalkani. Pieniä ovat minun murheeni, enhän sentään joudu Helsingin asukkaiden tavoin pelkäämään katolta putoavia lumia (kävin siellä eilen ja vähän jännitti että selviänkö minä ja autoni sieltä ehjinä pois, onneksi selvittiin!).

Minä olen aloitellut karppausta joulutauon jälkeen. Viime viikolla harjoittelin ja tällä viikolla olen tositoimissa. Vähän on tahmeaa mutta kyllä se tästä lähtee käyntiin! Asiaa edesauttaa hyvät reseptit karppaus.info-sivustolla! Kaipaan myös kunnon lenkkeilyä, mutta viime päivien säät eivät ole innostaneet siihen. Eevin liikunta on tullut muuta kautta kun pitkien lenkkien (tosin niin se yleensäkin tulee, minua varten me käymme lenkkeilemässä).

Olen periaatteessa onnellistakin onnellisempi (kerron kyllä kohta miksi), mutta nyt jostain systä jurputtaa vähän kaikki. Ehkä olisi aika mennä nukkumaan.

Elämää Eevin kanssa

2011-01-08T22:56:00.000+02:00

Blogitutuista koiratuttuihin. Chattailin tänään entisen työkaverin kanssa facebookissa. Jäin sen jälkeen miettimään uutta elämääni. Tartun nyt tässä siihen mitä koira on tuonut tullessaan.

Koira on elävä, lämmin, minun vastuulla oleva eläin. Se on riippuvainen minusta (jätetään nyt tässä kirjoituksessa Eevin istäntä pois kertomuksesta, vaikka onkin todellisesssa elämässä mitä suurimmassa määrin läsnä). Minä täytän sen perustarpeet. Annan sille ruokaa, vien sen lenkille, päästän sen ulos, rapsutan sitä, leikin sen kanssa, olen olemassa. Olen tarvittu.

Olen koirani myötä tutustunut moneen uuteen ihmiseen. Olen saanut uusia harrastuksia. Olen saanut hyvän syyn käydä lenkillä. Olen saanut kokonaan uuden elämän.

Viime keväänä ja kesäni iloitsin sitä että koiratuttujeni parissa minä olin suhteellisen anonyymi. Olin Eevin emäntä, se riitti. Syksyllä ja tänä talvena olen hieman laajentanut tuttavuuttani muutaman ihmisen kanssa. Olen myös Pia, en vielä ihan kokonaan, mutta matkalla siihen suuntaan. Varsinkin yhden koiratuttavan kanssa tunnen kuinka lähestymme hitaasti ystävyyttä. Tunne on kutkuttavan hyvä. Ei ole kiire mihinkään vaan ystävystymme hitaasti.

Eevi on minulle niin rakas että kaikki Eevin myötä tulleet hyvät jutut ovat pelkkää bonusta. Sydämeni sulaa kun istun sohvalla iltaisin ja Eevi tulee viereeni nukkumaan ja laittaa päänsä polvelleni. Haluan antaa rakkaalle koiralleni parhaan mahdollisen elämän ja toiveeni on että kukaan ei koskaan hanki eläintä ellei ole valmis lupaamaan samaa. Valitettavasti tiedän että tämä on kaukana totuudesta. Mutta se on kokonaan toinen juttu enkä ainakaan tänään kirjoita siitä sen enempää. Lopetan tämän nyt muutamalla jouluisella otoksella Eevistä.

Mietteitä blogitutuista

2011-01-08T00:37:00.000+02:00

Aina välillä joku blogituttu kirjoittaa jotain joka riipaisee. Tuntuu kun omalle rakkaalle ystävälle olisi sattunut jotain. Huomaan miettiväni asiaa pitkään sen lukemisenkin jälkeen. Palaan blogiin usein katsoakseni jos on tullut lisää tietoa.

Oikeasti blogitutut ovat ventovieraita ihmisiä, silti niin tuttuja. Olen tavannut oikeassa elämässä yhden blogitutun. Me ystävystyimme heti. Tiesimmehän toisistamme jo vaikka kuinka paljon siinä vaiheessa kun tapasimme kasvotusten.

Blogeja on tietty monenlaisia, itse olen koukuttunut lähinnä sellaisiin joissa kerrotaan ihan normaaleja päivittäisiä asioita. Asioita joita kerrotaan ystäville. Ei tietenkään yksityiskohtaisesti eikä välttämättä kovinkaan syvällisesti. Silti niistä huokuu läpi kirjoittajan persoona. Tai ainakin niin minun mielestä.

Tämä kirjoitus siksi että luin juuri jotain joka kosketti kovasti. Tiedät kuka olet; elän täällä jossain kaukana vierelläsi ja tiedän että kaikki menee hyvin!!!

Vielä vähän jouluista asiaa

2011-01-06T23:08:00.000+02:00

Näin loppiaisena ajattelin esitellä vähän joulukoristelujani. Intouduin askartelemaan pari kranssia sekä asetelman sammaleesta. Tarkoitus oli kyllä esitellä nämä kuvat jo ennen joulua, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai miten se meni.

2 vuotta

2011-01-04T21:39:00.000+02:00

Tänään Baby steps-blogi täyttää kokonaiset kaksi vuotta!

Tänään myös minulla oli erinomainen päivä! Minulla on kerrottavana jotain jännittävää, mutta en vielä uskalla paljastaa hyviä uutisiani, kerron heti kun pystyn.

Päivään kuului myös tapaaminen koirapuistossa, Eevi tapasi hyvän koirakaverinsa ja minä sain syventää tuttavuutta/ystävyyttä tuon kaverin emännän kanssa. Olemme tänä syksynä 'päässeet mukaan' koirapuistossa säännöllisesti tapaavaan ryhmään ja sitä kautta minullekin on siunaantunut uusia tuttuja. Eevi nauttii täysillä kun saa riehua kavereiden kanssa ja emäntä nauttii kun saa seurata koirien riemua. En voisi parempaa toivoa koiralleni!

Eevistä puheen ollen taitaa olla jonkin aikaa siitä kun olen kertonut sen kuulumisia. Aihe kuitenkin vaatii oman postauksen kuvineen, joten palaan asiaan piakkoin. Sen voin kuitenkin sanoa että Eevi voi hyvin ja on vähintään yhtä ihana kun aina ennenkin.

Eat, Pray, Love

2011-01-04T00:10:00.000+02:00

Olen juuri saanut päätökseen parhaan kirjan, jonka olen pitkään aikaan lukenut.

Eat, Pray, Love kertoo kirjailija Elizabeth Gilbertin matkasta. Hän matkustaa Italiaan syömään, Intiaan rukoilemaan ja Indonesiaan (Balille) rakastamaan ja löytämään mielenrauhan. Enemmän kun matkakertomus tämä on kertomus hänen matkastaan itsensä sisään.

Minulle tämä kirja on ollut suuri inspiraation lähde, sillä olenhan itsekin samanlaisella matkalla. Oma matkani ei vie maailman ympäri, vaan se vei minut Inkooseen.

Kirjasta on tehty elokuva, jota en voi suositella vaikka siinä onkin pääosassa Julia Roberts. Elokuva kertoo ihan eri tarinan eikä tavoita edes kirjan pääasiallista sanomaa, puhumattakaan kirjan viehättävää kerrontatapaa.

Käsinkoskettava kylmyys

2011-01-02T22:17:00.000+02:00

Otin kuvan jouluaaton-aattona Kokkolan kalasatamassa kun olin ostamassa savustettua siikaa jouluksi. Ulkona oli kylmää ja aivan uskomattoman kaunista. Tämä, ei sinäänsä mitenkään merkityksellinen, hetki on muisto jonka haluan säilöä.

Uusi alku

2011-01-01T18:30:00.000+02:00

Uuden vuoden myötä Babysteps blogi saa myös uuden alun. En muuta osoitetta, en muuta sivupohjaa tms, mutta muutan suhtautumistani blogiini. Saapa nähdä mitä se ja uusi vuosi tuo mukanaan.

Minulle vuosi 2011 merkitsee entistä vahvemmin paluuta 'normaaliin' elämään. Jos 2010 oli terapia-vuosi, on 2011 toiminnan vuosi. Elämässäni alkoi seitsemän vuotta sitten suuri muutos. Nyt tulevat seitsemän tuotta tulevat merkitsemään minulle toimintaa ja toiminnallisuutta. Muutos jatkuu läpi loppuelämäni, mutta suurimmat mullistukset ovat takanapäin, tällä en tarkoita muutoksia sillä muutos on jatkuvaa, vaan sitä että hyväksyy muutoksen. Nämä ajatukset ovat mielessäni hyvin voimakkaina vaikka en voi tietenkään tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedän kuitenkin minkä suunnan haluan ottaa. Ja siihen suuntaan olen vahvasti matkalla, pienin askelin.

Kulunut syksy ja alkutalvi toi mukanaan paljon ajatuksia, suunnitelmia, mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Välillä päässäni pyöri niin paljon ajatuksia että tuntui tukahduttavalta. Edellisessä blogi-kirjoituksessani tein itselleni lupauksen olla ajattelematta asioita etukäteen ja olemaan stressaamatta. Pystyin jopa osittain pitämään lupauksen, vaikka se oli ehkä hieman turhan suuri ja kunnianhimoinen. Lupaan tänä vuonna noudattaa samaa ajatusmaailmaa. Opin kuitenkin sen että en voi kertaheitolla muuttaa itseäni, edes tässä asiassa, joten noudatan lupaustani pinenin askelin.

Babysteps-blogi ei tule olemaan pelkkiä suuria ajatuksia, tulen kirjoittamaan myös paljon hömppää, tavallisia asioita ja päitittäisestä elämästämme. Tänään kuitenkin kypsyttelen ajatuksiani rauhassa yhdessä liedella porisevan ,Eevin puuron ja uunissa valmistuvan, herkullisen lihapadan kera.
Hyvää uutta vuotta!

Lupaus itselleni

2010-11-30T23:57:00.000+02:00

Pää tuntuu raskaalta eikä ajatus lennä. Olisi varmaan aika kömpiä sänkyyn, eikä roikkua täällä. Halusin silti tulla kirjoittamaan edes pienen postauksen.

Päivät lentää uskomattoman nopeasti ohi. Olen ollut paljon ulkona, pikkuhiljaa koristellut joulua ja hössöttänyt kaikenlaista. Eilen ja tänään on ollut vähän flunssainen olo, mutta onneksi ei paljon.

Päässäni pyörii aivan liikaa ajatuksia, ideoita ja mahdollisuuksia. Yritän olla ajattelematta liikaa sillä tämä on väsyttävää. Asiat tapahtuu ajallaan vaikka minä kuinka yritän hoputtaa. Olen täysin aikataulussa, mutta silti tuntuu kun olisin jäljessä. Teen tässä itselleni lupauksen että joulukuu on minulle rauhallinen ja seesteinen. En stressaa enkä yritä nopeuttaa asioiden kulkua.

Valoa pimeään

2010-11-20T19:55:00.000+02:00

Asumme maalla, toisella puolella taloa on peltomaisemaa ja toisella metsää. Lähimmät katuvalot ovat usean kilometrin päässä. Täällä on pimeällä todella pimeää. Saimme tällä viikolla hieman lievennytstä tuohon pimeyteen kun torstaina satoi ensi-lumi. Eilen laitoin ensimmäiset jouluvalot pihallemme valaisemaan pimeyttä vielä hieman.

Kirjoitinkin viime postauksessa siitä miten kotimme sisustaminen on taas alkanut kiinnostaa. Äitini oli kylässä alkuviikosta ja teimmekin hänen kanssaan kunnon kierroksen useampaan sisustuskauppaan. Vierailimme mm. Paimiossa tunnelmallisessa Adalmiinan Helmessä ja Helsingin Tapanilassa Mosa Interiorsissa. Äitini hamstrasi lähinnä kynttilöitä, itselleni tarttui matkaan lähinnä jouluisia pikkuesineitä. Oli todella kivaa sekä viettää aikaa äitini kanssa että kierrellä vähän kauppoja pitkästä aikaa.

Tänä iltana aion vielä nauttia kynttilänvalosta ja takkatulesta, tehdä hyvää karppiruokaa sekä maistella uutta Boujoulais Noveau -viiniä. Tunnelmallista marraskuun jatkoa!

Pienet askeleet vs hurjat harppaukset

2010-11-19T21:29:00.000+02:00

Elämä vei mennessään ja blogi-parkani on jäänyt törkeän pitkäksi aikaa vailla huomiota. On ollut kaikenlaista tapahtumaa ja paljon tekemistä. Kaiken keskellä en ole jaksanut miettiä blogin päivittämistä. Ehkä myös podin jonkinlaista blogi-ähkyä aiemmnin syksyllä ja siksi teki hyvää pitää pieni tauko. Oli miten oli, olen siis täällä taas!

Tämä syksy on tuonut mukanaan monia pieniä askeleita takaisin työelämään ja hyvä niin. Olen oppinut paljon siitä mitä haluan ja mihin suuntaan olen menossa. Koen että olen ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan. Nyt pitää vain muistaa edetä pienin askelin. Välillä olen hyvinkin turhautunut kun kaikki tapahtuu niin hitaasti, mutta todellisuudessa asiat etenevät jopa pelottavan nopeasti.

Minulla on kesken työharjoitteluuni liittyen pari netti-projektia joiden olisi tarkoitus valmistua tämän vuoden puolella. Toiveissa olisi sitten että ensi vuoden puolella voisin tehdä jotain työtä josta saan jopa palkkaakin... :)

Kotona kaikki on taas hyvin. Eeviltä leikattiin nielurisat pois pari viikkoa sitten, mutta nyt sillä on taas terveen paperit. Tämä syksy on tuonut tullessaan kauan kadoksissa olleen sisustus-innon ja olenkin pikkuhiljaa laitellut kotia kodikkaampaan kuntoon.

Ystäväni Johannan innoittamana olen myös aloittanut karppauksen. Sairastaminen ja lääkkeet ovat tuoneet mukanaan törkeän paljon kiloja aiemman ylipainon lisäksi ja olo on ollut välillä ihan ällöttävä. Olemme keskustelleet lääkärini kanssa lääkkeistäni (vaihdoin jossain vaiheessa lääkkeitä ja niiden mukana kiloja alkoi kertyä), mutta en halunnut vaihtaa muuten hyvin toimivia lääkkeitä. Nyt kuitenkin olen siinä pisteessä että jotain on tehtävä. Eevin kunnon kehitys on tuonut minulle myös mukavasti lisää lenkkeilyä, mutta liikunta ei yksinään laihduta, joten siksi kokeilen nyt karppausta. Pakko sanoa että olen tyytyväinen! Olo on hyvä enkä ole potenut nälkää.

Tässä päällimmäisenä mielessä olleet asiat. Pienin askelin palaan takaisin blogini ääreen.

Työharjoitteluun mars!

2010-10-09T00:01:00.000+03:00

Ilokseni olen viime aikoina todennut että Eevillä on huomattavasti aiempaa enemmän virtaa! Koiranpennun pitää saada olla pentu, eikä varovainen nuori aikuinen! Todennäköisesti yksinolo tekee Eevin enemmän aktiiviseksi kun olemme J:n kanssa kotona. Uskon myös että Eevin kunto on parantunut valtavan paljon kiitos lisääntyneen metsälenkkeilyn.

Omalla kohdallani toivon kuntoni parantuvan entisestään. Sain työharjoittelupaikan itselleni tärkeästä paikasta, entiseltä kuntoklubiltani!!! Palkkaa en saa, mutta saan käyttää kuntosalia ja keskuksen uimaallasta mieleni mukaan. Tämä on jopa melkeen parempaa kun rahallinen palkka! Työstettäväksi saan erään projektin joka tulee olemaan kokonaan omissa käsissäni. En olisi voinut parempaa toivoa!!!!!!!!!!!!!!

Voin kuvitella että kyllästytte pian lukemaan hyvän olon hehkutuksiani, mutta en voi mitään sille että viime aikoina on ollut niin hyvä olo. Toki väsymystä ja huonoja päiväkin on mahtunut sekaan, mutta yritän keskittyä positiiviseen. (Niinkun nyt, kun en meinaa malttaa kirjoittaa kun on niin hauska seurata Eeviä joka leikkii vieressäni.)

Palaan kuvien kera asiaan mahdollisimman pian! Kerrottavaa olisi vielä vaikka millä mitalla...

Tärkeä opetus

2010-10-03T01:10:00.000+03:00

Edelliseen kirjoitukseeni oli ihanan Ainon Maja -blogin Ruusuliisa kommentoinut että muistanhan kaikessa 'hyvinvoinnissani' ottaa myös rauhallisesti. Tämä oli hyvinkin ajankohtainen kommentti. Olen ollut intoa täynnä kun olen vihdoinkin päässyt kokeilemaan 'normaalia elämää'. Tämä kostautui heti. Tunsin jo viime viikolla että flunssa tekee tuloaan. Maanantai-aamuna heräsin ja tiesin heti että en ole kunnossa. Kävin terveyskeskuksessa ja minulla todettiin olevan flunssa ja korvatulehdus.

En voinut muuta kun todeta että v-tuttaa kovasti kun sairastuin heti. Pahimmillaan olin varma että en olekaan valmis kohtaamaan työelämää. Onneksi se tunne meni nopeasti ohi. Olen saanut viime aikoina kuulla jopa tuntemattomilta ihmisiltä siitä miten hyvinvoivalta vaikutan! Ja niinhän se on!!! Minun on kuitenkin tärkeää muistaa levätä tarpeeksi. En voi olettaa että jaksan heti painaa täysillä oltuani 1.5 vuotta poissa työelämästä. Onneksi kehoni on viisaampi kun minä ja antaa heti opetuksen.

Huomenna on edessä jännittävä päivä. Kerron siitä lisää myöhemmin...

Onnelisuuden Eevi

2010-10-02T00:42:00.000+03:00

Jaiks.. Aika rientää. Sen totesi myös ystäväni Johanna blogissaan. Perjantait on näemmä hyviä päiviä minulla. Olen ollut tänään erittäin hyvällä tuulella! Tosin se johtuu onnistuneesta käynnistä eläinlääkärillä...

Eevi alkoi ontua taas leikattua takajalkaansa keskiviikkona. Onneksi saimme jo tälle päivälle ajan Eevin leikanneelta ortopediltä. Ja kyseessä oli kuulemma normaali reaktio. Polveen piikitettiin jotain nivel-lääkettä ja huomenna taas normaali elämä jatkuu polven suhteen (tänään oli tokkurassa nukutuksen jäljiltä). Samalla käynnillä diagnostisoitiin tulehtus nielurisoissa, toivottavasti lääkkeet tehoaa, muuten on edessä leikkaus.

Minulla onnellisuuskäyrä on osittain johtuva Eevin voinnista. Jos koirani ei voi hyvin, minulla on huono olo. Keskiviikko-illan itkin ja kirosin huonoa onnea (osittain johtuen yli-väsymyksestä), torstaina oli parempi päivä, mutta en voi sanoa olleeni hyvällä tuulella. Tänään tuntui kun olisin leijunut pienillä pilvillä. Sain selville mikä oli vikana, ja samalla röntgenkuvat paljastivat leikatun polven kuntoutuneen hyvin, pienestä takaiskusta huolimatta!

Kaunis syyspäivä

2010-09-25T01:16:00.000+03:00

Tänään minulla oli vapaapäivä. Käsittääkö kukaan miten kauan on siitä kun minulla oli vapaapäivä!!! Olen siis nyt neljä päivää käynyt säännöllisesti poissa kotoa. Kurssini on päässyt hyvään vauhtiin ja ryhmämme alkaa muodostua. Olen ollut väsynyt joka päivä tullessani kotiin, mutta niinhän sitä aina on kun kohtaa jotain uutta!

Tänään vietin päivän Eevin kanssa! Eevillä on ollut vähän vaikeaa sopeutua siihen että olen päivittäin poissa. Tiedän että poissaoloni tekee hyvää meille molemmille, mutta silti on hieman huono omatunto..

Kävimme tänään lempirannallani. Siellä Eevi saa olla vapaana. Itse saan nauttia ihanista kallioista ja meren läheisyydestä. Nautin tosiaan kaikilla aisteillani! Tuo pieni rannanpätkä on kesäisinkin aika lailla autio, mutta nyt syksyllä olemme joka kerta saaneet olla siellä ihan rauhassa. Tänään rauhaamme häiritsi lauma kanadanhanhia. Niistä ei suurta häiriötä ollut, joten rauha rannalla jatkui. Minusta on jotenkin käsittämätöntä että voin vierailla meren rannalla ihan rauhassa ilman muita ihmisiä (tai koiria).

Kirjoitin tänään Facebook profiiliini että rakastan Inkoota. Tämä tunne täytti minua kun kävelimme rannalta takaisin autolle joka oli pysäköity Inkoon 'keskustaan'. Olo oli kun asuisin jossain Leena Lehtolaisen (Inkoolainen hänkin) romaanissa. Ei tällaista ole todellisuudessa... Mutta täälläpä on. Ja eilen kävin Tammisaaressa markkinoilla. Tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi!

Kuvat tämänpäiväiseltä lenkiltä.

Elämänmuutos edessä

2010-09-15T14:10:00.000+03:00

Minulla on taas edessä suuri elämänmuutos. Aloitan maanantaina työkkärin järjestämän 8-viikkoisen kurssin. Pääsen harjoittelemaan normaaleja rutiineja ja päivittäistä 'töissä oloa'. Tämä on tavallaan unelmien täyttymys. Olen kovasti pelännyt paluuta 'normaaliin elämään' ja tuntui että en uskalla heti aloittaa täysillä. Nyt minulla on kahdeksan viikon pehmeä lasku edessä. Kurssi on joka arkipäivä yhdeksästä kolmeen.

Olen innoissani ja koen että tämä on minulle oikea tie. Toivon että tämän kurssin jälkeen pääsen vihdoinkin palaamaan oikeaan työhön, tai siis mistään paluusta ei ole kyse, vaan aloittaa ihan oikean UUDEN työn! Innostukseen sekoittuu luonnollisesti jännitys ja jopa pelko. Minua pelottaa ihan valtavasti. Olenhan löytänyt arkeeni hyvät rutiinit ja mitä jos en jaksakaan. Mitä jos en olekaan valmis. Tiedän kuitenkin että jännitys ja pelko ovat ihan luonnollisia tunteita tässä vaiheessa, joten keskityn lähinnä olemaan innoissani. Itse kurssilta en uskalla odottaa suuria, toivon tietenkin että se on niin hyvä kun miltä se vaikuttaa. Pääasia on kuitenkin normaalin elämän harjoittelu ja omien rajojen testaus.

Elämänmuutos tuo mukanaan myös kiireitä. On niin paljon mitä piti tehdä kotona ollessani, nyt yritän vauhdilla saada kaiken tehtyä. Tai edes osan. Valmistahan ei ole koskaan. Yritän myös levätä jotta en ole ensi viikolla ihan puhki. Tulen olemaan sitä joka tapauksessa. Onhan edessäni iso muutos.

Minulla ei ole viime aikoina ollut tekemisen puutetta. Lopuksi liitän tähän vähän kuvia viime viikolta. Kuvissa on nöffi-vesipelastuskauden päättäjäiset, joissa vieraili oikea joulupukki!! Viikonloppuna vietimme Inkoon koirakerhon syysjuhlaa saaressa Inkoon edustalla. Juhlat oli oikeen onnistuneet ja tunnelmalliset! Sunnuntaina Eevi sai vieraaan kun naapurin Topi kävi taas kylässä. Tällä kertaa huomasin jopa ottaa vähän kuvia. :D

Lyhyt kommentti Habitaresta

2010-09-15T13:48:00.000+03:00

Lupasin kirjoittaa Habitaresta. Vierailin siellä tänä vuonna enismmäistä kertaa. En oikeastaan ole mikään messu-ihminen, vaikka olen jo vuosia käynyt kirjamessuilla, mutta sisustuksesta kiinnostuneena halusin käydä Habitaressa. Jälkikäteen fiilikset messuista on aika vaisut. Ihan kiva siellä oli kierrellä, mutta kovinkaan paljon innostavaa en sieltä löytänyt.

Isossa hallissa ei ollut juurikaan mitään innostavaa, valitettavasti aloitimme sieltä ja kiinnostavimmat kohteet jäi sitten väsymyksen takia vähän laimeiksi. Pidin kovasti MOSA Interiorsin osastosta jossa esiteltiin lamppuja. Kunhan ehdin, pitää ehdottomasti mennä katsomaan mitä kivaa Tapanilasta löytyy! Toinen osasto joka oli mielestäni hauska oli 5-hallin Markkinat osasto. Tänne oli koottu useiden pienyritysten myyntikojut. Alue muistutti Helsingin kauppatoria oranssisten torikojujen, lokkien ja Tuomiokirkon siluetin ansioista. (Kuvassa torikojujen katot ja lokit.) Idea ja toteutus oli mielestäni hauska!

Messuilla oli myös ArtHelsinki -osio. Sieltä bongasin yhden taulun johon ihastuin kovasti. Muutenkin tuon taiteilijan työt innostivat. Kuvassa siis taiteilija Arto Väsisäsen työ jonka ottaisin oikeen mielelläni omaan kotiini.

Lepopäivä

2010-09-06T14:55:00.000+03:00

Kirjotetaanpas nyt pikkuisen kun tulin täällä käymään..
Viikonlopun jäljiltä olen nykyään hyvin väsynyt. Pitäisi varmaan hieman hidastaa tahtia ja lepäillä enemmän. Mutta kun olen jälleen energingen haluan niin kovasti tehdä kaikkea kivaa. Minulla on nyt 'kaikki mulle heti nyt' -tunne.

Minulla on siis takana aktiivinen viikko ja viikonloppu. Koiratreenejä on nykyään monet viikossa, haluaisin käydä niissä kaikissa. Olen päässyt lenkkeilyn makuun Eevin kanssa ja voisin lenkkeillä monta tuntia päivässä. Olen innostunut tapaamaan ystäviäni ja tuntuu että haluaisin vielä enemmän. Olen intoutunut tekemään paljon kotona ja puutarhassa ja haluan saada valmiiksi ja pian. Kaikki nämä ovat hyviä asioita ja antavat minulle paljon energiaa, mutta pakko muistaa että ei makeaa mahan täydeltä. Kivakin tekeminen väsyttää. Eilen lupasin J:lle että rauhoitan hieman tahtia.

Viikonloppuna meillä kävi naapuriperhe kylässä. He toivat koiransakin, Eevin parhaan kaverin, Eeville kylään ja olisittepa nähneet miten onnellinen Eevi oli siitä että sillekin oli tullut oma vieras! Olen jotenkin niin kovin onnellinen siitä että meillä on naapureita joiden kanssa juttelemme ja joihin tutustumme. Kaupungissa vietettyjen vuosin jälkeen tämä on minulle aivan uutta. Täällä kuitenkin saa olla halutessaan omassa rauhassa, joten hyvä niin.

Eilen kävin ystäväni kanssa Habitaressa. Siitä kirjotan oman postauksen parin kuvan kera kunhan jaksan. Vaikka ihmisjoukko väsytti ja lopulta en jaksanut pysähtyä edes kiinnostavia juttuja katsomaan, niin kaiken kaikkiaan olin hyvin onnellinen kun tulin kotiin. Jutustelua ystävän kanssa ja muutama inspiroiva messuosasto teki tehtävänsä.

Nyt jatkan lepoa ja rentoutumista, illalla käymme kyllä Eevin kanssa yksissä treeneissä, mutta ne on omalla kylällä ja kestää vain tunnin. Eiköhän siinä ole päivälle ihan sopivasti ohjelmaa.

Olen onnellinen!

2010-09-02T00:15:00.000+03:00

Viime päivinä olen muistellut vuoden takaisia tapahtumia. Viime loppukesä ja syksy oli minulle merkittävää aikaa monella tavalla. Löysimme uuden kodin, remontoimme sitä ja pääsimme muuttamaan elokuun lopussa. Sanoin itseni irti pitkäaikaisesta työpaikasta ja jouduin kohtaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni työttömyyden. Oman sairastamisen lisäksi mieheni sairasti myös ja oli aika huonossa kunnossa. Kaiken kaikkiaan vuosi sitten elimme todella raskasta aikaa.

Kun muistelen vuoden takaisia fiiliksiä en voi olla ihmettelemättä miten paljon voi tapahtua vuodessa. Olen ollut viime aikoina kun duracell-pupu. Olen tehnyt paljon ja saanut paljon aikaiseksi. Olen väsynyt, mutta se johtuu ihan siitä että olen lähes koko ajan liikkellä. Vuosi sitten olin väsynyt vaikka en tehnyt yhtään mitään. Nukuin pahimmillaan 2/3 osaa vuorokaudesta.

Minä olen tehnyt suuria muutoksia elämääni ja huomaan että ne ovat olleet oikeita. Olen onnellinen kun minulla on ollut mahdollisuus muuttaa maalle, viettää 'välivuosi' ja kasvattaa ihanaa koiranpentua. Nyt koen olevani paljon vahvempi. Koen että jaksan paljon enemmän kun vuosikausiin. Koen että elämäni on tasapainossa. Olen onnellinen!

Tämän postauksen kuvissa seikkailee Eevi, joka pääsi hetkeksi osallistumaan viikonloppuna jatkuneeseen piharemonttiin. Tosin vain hetkeksi, sillä Eevistä oli enemmän haittaa kun hyötyä. Eevi jatkoi päiväänsä seuraamalla tapahtumia pienen matkan päässä naruun sidottuna.

PS: Kiiiiiiiitos Anni kauniista sanoistasi! Ilahduin niin että oli pakko saman tien pyytää J lukemaan mitä olit kirjoittanut. Kiitos, olet ihana!!

Ystäviä ja ystävällisiä tekoja

2010-08-28T02:22:00.001+03:00

Kulunut viikko on sujunut kiireessä ja hoitaessa kotia. Arki alkoi.. Rytinällä. Kelikin muuttui syksyisemmäksi.

Olen viikon sisällä ollut auttelemassa vesipelastuskokeissa, käynyt psykiatrilla, vieraillut entisellä työpaikallani, käynyt ystävän luona kyläilemässä, tehnyt paljon kotitöitä ja pakastanut itsepoimimiani mustikoita.

Viime viikonloppu kului suurelta osin vesipelastuskokeissa. Hieman harmitti kun Eevi ei ui, eikä voinut osallistua, mutta oli todella hauska seurata kokeita. Sunnuntaina vein Eevin mukaan kokeiden maskotiksi. Eevi viihtyi siellä hyvin ja käyttäytyi enemmän kun hienosti! Oli hauska katsoa kuinka tarkkaan Eevi seurasi mitä siellä tapahtui. Kotiin tultuamme Eevi nukkui loppupäivän, sen verran rankkaa oli. Tästä tulikin mieleen Eevin kasvattajan ohje että koira väsytetään älyllisellä toiminnalla, ei liikunnalla. Tietysti liikunta on tärkeää ja itse pidän tärkeänä että Eevillä on hyvä kunto. Silti olen huomannut että Eeville tärkeää on myös juuri tuo älyllinen toiminta ja sosiaaliset tapahtumat.

Tämän viikon tapahtumat ja viime aikaiset kiireet todistavat mielestäni että minulla on jaksamistaso parantunut valtavasti. Toivon että tämän syksyn aikana pääsen jollain tavalla taas kiinni työelämään. Viihdyn hyvin kotona, mutta kaipaan työntekoa. Hyvä tunne!

Tänään minua ilahdutti metsälenkki Eevin kanssa. Kotiin palatessamme ovessa riippui pussi jossa oli naapurimme 10-vuotiaan tytön keräämiä kanttarelleja! Naapuriperheessä kuulemma ei syödä sieniä, joten me saimme tytön keräämät sienet! Olin pakahtua onnesta. Ensinnäkin rakastan kanttarelleja ja toiseksi olen niin onnellinen hyvistä naapureista!

Yksi viikon tärkeimpiä ilonaiheita oli kuitenkin vierailu ystäväni luona johon olen tutustunut blogini kautta. Kun aloin kirjoittaa blogia en voinut kuvitella löytäväni ystävän tätä kautta, vielä vähemmän ystävän uudelta kotipaikkakunnaltani.. Meillä on ollut alusta asti paljon yhteistä ja helppo puhua mistä vaan. Tuntuu kun tuntisimme toisemme erittäin hyvin, sillä blogiemme kautta olemme tietty oppineet paljon toisistamme. Elämäntilanteemme on hyvin samankaltainen ja molemmilla on koira. Kiitos ystävyydestäsi Jo, on ollut ilo tutustua sinuun!!!

Sain myös Beautiful Blogger award -tunnustuksen Johannalta, Vaiston varassa -blogista. Tähän liittyy tehtävä jossa minun pitää tunnustaa seitsemän asiaa itsestäni.

1. Meidän taloudessa telkkari ei ole päällä lähes koskaan. Itse seuraan paria sarjaa tvkaistan kautta, ja J katsoo satunnaiseti komediaa myös tvkaistan kautta.

2. Vietän liikaa aikaa tietokoneen ääressä, mutta olen suunnitellut vähentäväni huomattavasti päivttäistä nettiaikaani.

3. Nautin äärettömän paljon maalaiselämästä ja metsälenkeistä koirani kanssa, suureksi hämmästyksekseni.

4. Pelkään valtavasti työhönpaluuta, osittain sitä että en löytä työtä ja osittain sitä että mitä tapahtuu kun/jos löytän työn.

5. Minulla on valtava kodinrakennus-into, mutta tuntuu että en saa mitään aikaiseksi.

6. Haaveilen keittiöremontista, mutta sitäkin enemmän kylpyhuone-kodinhoitohuone remontoista.

7. Olen nyt onnellisempi kun koskaan aikaisemmin ja toivon että muistan aina olla kiitollinen siitä mitä minulla on.

Tämä tunnustus pitää myös jakaa eteenpäin. Olen varma että suurin osa seuraamistani blogeista on jo saanut tämän, mutta valitsen suosikkiblogini siitä huolimatta. Tunnustus menee Vaiston varassa, Mansikkapaikasta vasemmalle, Ainon Maja, Anni's Little Corner ja Ehkä mahdun tähän ensi kesänä -blogeille. Linkit näihin löytyy sivupalkista.

Fagervik

2010-08-23T22:14:00.000+03:00

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ainakin J:n loma loppui nyt. Meillä alkoi siis tänään arki. Minullehan se ei tavallaan tuo muuta muutosta kun että J ei ole enää päivisin kotona, mutta tavallaan koin että minunkin loma loppui tähän. Tekemistä ja projekteja olisi vaikka millä mitalla ja aloitinkin tekemällä hieman perusteellisemman siivouksen keittiössä.

Haluaisin kuitenkin palata vielä lomatunnelmiin ja viime viikon retkeen lähiseudulle. Kävimme nimittäin Fagervikin ruukkialueella. Fagervikiin tutustuin itse vasta viime syksynä kun sattumalta eksyimme alueelle äitini kanssa. Fiskarsin ja Billnäsin ruukkialueet olivat kyllä ennestään tuttuja, mutta Fagervik, joka mielestäni on näistä kolmesta alueesta se kaunein, oli minulle täysin tuntematon. Tämä johtuu tietty siitä että Fiskarsin ja Billnäsin alueita on kehitetty ja ne ovatkin tunnettuja turistinähtävyyksiä, kun taas Fagervik on jäänyt, todennäköisesti onnekseen, 'luonnontilaan'. Tämä johtuu varmaankin siitä että Fagervikin kartano on edelleen yksityisomistuksessa.

Fagervikillä on pitkä historia. Suomen ensimmäiset perunat on viljelty siellä ja sen muistona Inkoossa vietetäänkin syksyisin perunapäiviä. Uusina Inkoolaisina vierailimmekin perunapäivillä hyvin uteliaina viime vuonna. Tosin nukuimme hieman liian kauan ja saavuimme paikalle vasta viime tinkaan, mutta onnistuimme onneksi ostamaan säkillisen perunaa sekä villasukat talveksi. Tänä vuonna suunnitelmissa on olla ajoissa paikalla!

Valitessani kuvia tähän postaukseen kohtasin valinnan vaikeuden. Siitä johtuen kuvia onkin todella paljon. Toivottavasti niistä välittyy edes hieman alueen kauneus.

Tallinna

2010-08-21T01:07:00.000+03:00

Saavuin kotiin super-viikonlopun vietosta maanantai-iltana. Tiistaina olimme jo Eevin kanssa treenaamassa tottelevaisuutta nöffien kanssa. Kivaa oli, mutta nöffi-toko kisoihin on vielä matkaa, ei se mitään. Me osallistutaan joka tapauksessa!

Levättyäni vajaan vuorokauden ja treeni-illan jälkeen olikin jo aika suunnata seuraavaan seikkailuun. Tai no.. Käydä J:n kanssa Tallinnassa. Tämä oli meidän toinen yhteinen ulkomaanmatka! Ensimmäinen suuntautui jopa Tukholmaan.

Joskus kauan sitten kävin työasioissa Tallinnassa suhteellisen usein. Varsinaiset työtehtävät suuntautuivat sinne vieviin laivoihin, joten usein jäi paljon luppoaikaa vietettäväksi itse paikan päällä. Kun työtehtäväni muuttuivat jäi myös matkailu. Muistaakseni kävin Tallinnassa viimeksi 3.5 vuotta sitten. Nyt kävimme vain pikaisella päivän reissulla, mutta vaihtelua arkeen sekin.

Tallinna on kaunis kaupunki. Vaikka olen ollut siellä lukemattomia kertoja, en ole koskaan yöpynyt siellä. Ehkä seuraavalla käynnillä ehdin tutustua kaupunkiin hieman paremmin...

Rapuja ja kaverukset

2010-08-20T23:36:00.000+03:00

Super-kiireinen viime viikonloppuni ei koostunut pelkästään häistä ja uintireissusta. Ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä, ja erityisesti serkkuni pienen koiranpennun, sekä osallistua rapujuhliin.

Ystäväni kävi lastensa kanssa, joista vanhempi on kummityttöni, Eeviä katsomassa. Ystäväni asuu perheineen ulkomailla, joten tytöt tapasivat Eevin vasta toista kertaa. Hyvin tulivat silti toimeen!

Rapuja söimme häitä edeltävänä iltana. Tällä kokoonpanolla juhlimme ensimmäistä kertaa, mutta elokuun rapujuhlista vanhempieni luona on muodostunut perinne. Hauskaa oli, vaikka minä juhlin hillitysti ja menin nukkumaan hyvissä ajoin. Olin nimittäin luvannut mennä auttamaan hääjuhlapaikan koristelussa, joten joudin herämään hyvin aikaisin.

Eevin kohokohta viikonlopun aikana oli serkkuni koiranpennun tapaaminen. Pieni pentu on chihuahua, joten kokoeroa ystävyksillä on n. 45 kiloa tällä hetkellä. Ensikohtaamisella chihu pelkäsi Eeviä, mutta ei kestänyt kauan niin niistä tuli hyvät ystävät. Eevi juoksi pikkuisen perässä ja se pompotti Eeviä minkä jaksoi. Eevi ja pentu tapasivat joka päivä vierailumme ajan ja viimeisenä iltana Eevi haukkui takaisin pennulle, kerran.

Torstaista maanantaihin kestänyt super-viikonloppu oli hauska, tapahtumarikas ja väsyttävä. Oli aivan ihanaa, mutta oli enemmän kun ihanaa päästä kotiin lepäämään! :)

Häissä

2010-08-20T00:05:00.001+03:00

Varsinainen syy miksi vierailin viime viikonloppuna vanhoilla kotikulmilla oli rakkaan ystävän häät. Tämän ystävän olen tuntenut aina, ja läheisiä ystäviä olemme olleet yli 20 vuotta. Tuosta ajasta olemme molemmat asuneet ulkomailla ja yhteydenpito on välillä ollut vähäistä mutta se ei ole koskaan lakannut.

Muutama vuosi sitten ystäväni muutti takaisin Suomeen opiskeltuaan vuosikausia (kaksi tutkintoa) ulkomailla. Olimme erittäin tiiviisti yhteydessä tämän jälkeen ja asuimme jopa naapureina jonkin aikaa. Molempien elämäntilanne sopi hyvin yhteen ja ystävyytemme tiivistyi entisestään.

En ollut mukana ystäväni ja hänen nykyisen miehensä tavatessa, mutta muistan ajanjakson hyvin. En ole yhtään yllättynyt että he päätyivät naimisiin, sillä heidän välillään oli alusta alkaen jotain erityistä.

Häät järjestettiin ystäväni (ja minun) vanhassa kotikaupungissa. Koska suurin osa vieraista tuli muualta morsiuspari halusi järjestää hieman oheisohjelmaa. Perjantaina oli järjestetty risteily kaupungin edustalla olevalle saarelle joka on morsiamelle erityisen tärkeä. Illalla oli grillausta ja sauna morsiamen perheen mökillä nuoremmille vieraille. Lauantai oli tietysti itse hääpäivä. Sunnuntaina järjestettiin vielä brunssi paikallisella pursiseuralla, joka on myös morsiamelle tärkeä paikka. Itse osallistuin itse hääjuhlan lisäksi perjantain grillijuhliin ja sunnuntain brunssiin.

Mielestäni häiden oheisohjelma oli loistava idea! Ulkopaikkakuntalaiset näkivät sellaista mitä eivät olisi muuten nähneet ja saimme kaikki enemmän aikaa seurustella keskenämme. Minulla oli häissä monia tuttuja, joten en olisi mitenkään ehtinyt keskustella kaikkien kanssa varsinaisessa hääjuhlassa.

Itse häät olivat todella hauskat! Kirkon ja hääjuhlan välissä oli coctail-tilaisuus morsiamen vanhempien pihalla. Näin saimme seurustella rennoissa merkeissä ennen illallisen alkua. Näissä häissä oli vain yksi miinus... Kuumuus! Olo oli kun saunassa. Ei välttämättä maailman mukavin tunne kun oli pukeutunut parhaimpiinsa ja meikit naamassa. Siitä huolimatta tunnelma oli loistava. Itse liikutuin kirkossa niin paljon että en pystynyt katsomaan hääpariin päin. Kiitos kaikille häissä olleille, oli hauskaa!!!

Rannalla

2010-08-19T21:54:00.000+03:00

Viime viikonloppuna olin vanhassa kotikaupungissani ystäväni häitä viettämässä. Ohjelmaa oli kovastikin ja aikataulu oli tiukka, mutta onnistuimme mahduttamaan kiireen keskelle pikaisen vierailun maailman ihanimmalle rannalle äitini ja Eevin kanssa.

En ollut itse käynyt kyseisellä rannalla aiemmin, äitinikin oli kuullut siitä vasta tänä kesänä. Olin kuullut siitä niin paljon hyvää että oli pakko kaiken kiireen keskellä päästä käymään siellä. Sääkin suosi rantaelämää, joten käynti oli mitä mahtavin!

Kuvat puhukoon puolestaan. Haluan kuitenkin hehkuttaa ihanaa, pehmeää hiekkaa. Vesi on kirkasta ja hiekkapohja jatkuu ja jatkuu. Jos nyt on pakko keksiä jotain negatiivista tällä rannalla, niin kahluumatka on varsin pitkä ennen kun voi varsinaisesti uida. Tosin se on sen arvoista. En olisi halunnut nousta pois vedestä ollenkaan.

Valitettavasti armeija on pakkolunastamssa tuon ihanan kauniin rannan, joten taisi olla ainutkertainen kokemus...

Arvatkaa muuten oliko helppo puhdistaa märkä Eevi kaikesta hiekasta... :)

Tapahtumia täynnä

2010-08-15T23:55:00.000+03:00

Jalkojani särkee, olen tajuttomuuden rajamailla väsymyksestä ja pää on pyörällä. Tämä viikonloppu on ollut uskomattoman kiireinen, täynnä kokemuksia laidasta laitaan ja aivan sanoin kuvaamattoman ihana! Ainut negatiivinen puoli on ollut että J ei ole ollut mukanani. Kirjoitan lisää fantastisesta viikonlopustani kunhan kotiudun huomenna. Liitän pari kuvaa viikonlopun varrelta vinkkinä tapahtuneesta...

Lainoja ja kallioita

2010-08-11T23:33:00.000+03:00

Viime päivinä on mielessä pyörinyt monia juttuja joista olen halunnut kirjoittaa blogiini. Vaikuttaa siis olevan aika palata blogin pariin!

J:n loma on jo puolessa välissä ja kuten lomat aina, aika kuluu vauhdilla! Olemme saaneet tehtyä vähän remonttia pihalla, sen verran että näyttää kun olisi pommi räjähtänyt juuri meidän etupihalla, ja olemme rentoutuneet. Edessä on loman etukäteen ohjelmoitu osio ja sitten vielä muutama päivä rentoutumista.

Minulla on muutamia ilonaiheita jotka haluan jakaa. Ensinnäkin olen tänä kesänä käynyt aktiivisesti kirjastossa. Ajoin kesäkuun lopussa vain Eevi seuranani Kokkolaan ja halusin äänikirjan kuunneltavaksi. Innostuin siitä kirjasta ja olen jo kuuntelemassa toista äänikirjaani. Äänikirjojen lisäksi olen lainaillut myös tavallisia kirjoja ja näin ollen taas löytänyt tieni kirjastonkäyttäjäksi!

Lapsena kävin äitini kanssa pienessä sivukirjastossa todella usein. Vaikka valikoima oli pääkirjastoa huonompi siinä pienessä kirjastossa oli jotenkin hyvä tunnelma. Sieltä oli myös helpompi löytää kirjoja kun paikasta jossa oli runasaudenpula. Vielä opiskeluaikoina käytin aktiiviesti kirjaston palveluja, mutta muutettuani Helsinkiin kirjastossa käynti jäi melkeen kokonaan. Olen todella iloinen että löysin taas kirjastossa käymisen ilon! Ehkä myös Inkoon idyllinen kirjasto vaikuttaa asiaan. Pieni puurakennus on jotenkin kovin herttainen!

Toinen ilonaihe on että olen reilun kuukauden tauon jälkeen alkanut taas käydä Eevin kanssa vesipelastustreeneissä. Treenaamisen ilo on löytynyt meille molemmille ja edistymistäkin on tapahtunut!! Nautin taas täysillä luonnossa olemisesta!

Luontoon liittyen, löysimme tänä iltana aivan ihanan kallioisen rannan. Olimme siellä juuri ennen hämärää ja meri jotenkin hehkui lämpöä. Tuulikin tuntui harvinaisen lempeältä. Olin aivan innoissani ja voin jo kuvitella meidät retkeilemässä siellä kauniina syksyisenä päivänä. Harmi että kamera jäi kotiin, olisin halunnut ikuistaa nuo hetket siellä rannalla..

Minulla on aktiivinen viikonloppu tiedossa, toivottavasti viikonlopun juhlat sujuvat hyvin!

Loma lähestyy

2010-07-27T23:11:00.001+03:00

Tuntuu kun olisin jäämässä lomalle.. Eihän minulla ole muuta ollutkaan kun lomaa koko kesän, silti J:n lähestyvä loma tuntuu siltä kun oma loma olisi alkamassa. Ihanaa!

Kuumuus on tullut takaisin. Vaikka meillä on sisällä suhteellisen viileää, on silti olo aika nihkeä lähes koko ajan. Varsinkin jos on ulkona osan aikaa. Eevi on taas linnottautunut kodinhoitohuoneeseen ja tuntuu että ei olisi koiraa ollenkaan. Koko ajan luvataan sadetta jota ei kuitenkaan näy. Puutarhamme huutaa jo vettä.

Puutarhasta puheen ollen, tämä kesä meni puutarhan suhteen ihan pipariksi. Puutarhanhoito on jäänyt minimiin ja kuumuus on kuivattanut mansikat ja vadelmat. Muutama mansikka saatiin sentään pakastettua ja pakko sanoa että en ole KOSKAAN maistanut niin hyviä mansikoita! Saapa nähdä miten menee mustaviinimarjojen ja luumujen.. Toivottavasti saadaan mehua ja hilloa!

Marjoista tuli mieleen viime perjantai. Kävin Eevin kanssa metsässä tarkistamassa mustikka-tilanteen. Meidän lähimetsä on aika pöheikköistä. Siellä kulkeminen on todella rankkaa ja jopa hieman vaarallista, kuoppia odottamattomissa paikoissa ja saa tarkkaan koetella mihin jalkansa laittaa jotta ei nyrjäytä nilkkaa. Lenkin jälkeen Eevi oli ihan loppupoikki ja minä onnellinen! Eevillä polvi vielä hieman arka, siksikin sopivanmittaiset metsälenkit tekee hyvää, ja lämmin ilma aiheuttivat Eeville hyvän väsymyksen. Minä olin onnellinen kun olin saanut poimittua pikkuriikkisen mustikoita. Juuri sopivasti seuraavan päivän vieraille tarjoittavaan jälkiruokaan riittävän määrän.

Lauantai-aamuna kävimme Eevin kanssa Inkoon keskustassa ostamassa tuoretta kalaa. Taas olin onnellinen! Sain ostettua suoraan kalastajalta tuoretta, hyvää kalaa kalavartaisiin. Olin jostain lehdestä napannut hyvältä kuulostavan reseptin jota halusin kokeilla. Lauantai-illan vieraat saivat muiden grillattavien ohessa kokeilla näitä kalavartaita ja pakko sanoa että oli hyvää!

Lauantaina kylässä oli ystäväpariskunta ja hauskaa oli. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kokeilin kahta uutta reseptiä, kalavartaiden lisäksi tein marenkikakkua. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Alkuviikko on sujunut hyväntuulisesti loistavan viikonlopun jälkeen. :)

Pieni hengähdystauko

2010-07-23T16:29:00.001+03:00

Monta asiaa on mielessä. Kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä. Mitään konkreettista ei ole suunnitteilla, mutta tunnen että olen ottanut monen monta askelta parempaan suuntaan! Tuntuu vähän pelottavalta edes kirjoittaa tätä tänne, mutta toivon että syksy tuo tullessaan paljon uutta minulle, eteenkin työrintamalla! Sain työkkärin tätiltä ohjeen lomailla ja rentoutua tämän kesän, ehdimme sitten miettiä vointiani ja tulevaisuuttani kun seuraavan kerran tapaamme elokuun lopussa. Tämä neuvo on ollut hyvin tärkeä ja sitä olen toistanut mielessäni useita kertoja. Olen antanut itselleni luvan lomailla!

Lomailuni on ollut aika aktiivista, tosin rentoja ja laiskojakin päiviä on mahtunut mukaan ihan riittävästi. Viikonloput ovat olleet kiireisiä ja olen ollut aika paljon matkoilla. Kesään on mahtunut yhdet häät, yhdet polttarit (toiset häät siis tulossa), pentutapaaminen Eevin kasvattajan luona, viikko vanhoilla kotiseuduilla Eevin kanssa, mökkimatka ystäviä tapaamaan, koirajuttuja ja monia kivoja hetkiä.

Eevi on 'aikuistunut', ensimmäinen juoksuaika on meneillään parhaillaan. Eilen kävimme eläinlääkärillä kuukausittaisessa tarkituksessa ja saimme kuulla että polvi on hyvässä kunnossa ja enempää käyntejä ei tarvita!! Hyvien uutisten kunniaksi Eevi herkutteli jäätelöllä! Eevin uintiharjoitukset ovat edistyneet ja kasvattajan luona vieraillessamme Eevi ui ensimmäistä kertaa ihan itsenäisesti. Se on toistaiseksi ainut kerta, mutta uskon että kyllä se uinti ennen pitkää alkaa sujua ihan ongelmitta!

Tämän kesän helteet ovat meidän perheessä olleet hieman haasteelliset. Pitkä- ja paksukarvainen koira ei nauti kolmenkymmenen asteen helteistä. Myös perheen miespuolinen henkilö kärsii kuumalla. Itse olen mieluiten sisätiloissa kun on kovin kuuma, mutta en kuitenkaan itse kärsi niistä samalla tapaa kun Eevi ja J. Onneksi kotimme on kuitenkin ollut kohtuullisen viileä ja Eevi on viihtynyt tuulettimen ääressä apukeittiön laattalattialla nukkuen. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja onneksi Eevikin jaksaa vähän paremmin nyt.

Nyt odottelen että J aloittaa lomansa, viikko vielä, siihen saakka onneksi on aika rauhallista. Saan vähän levätä kotosalla. Tai tarkoituksena olisi tehdä vähän kotitöitä. Sitten kun J:n loma alkaa niin olisi tarkoitus tehdä vähän muutoksia puutarhassa. Toivottavasti kelit suosii!

Kuvia en ole kovinkaan paljon napannut, tai jos olen niin niissä näkyy ystäviä ja sukulaisia, joten kovinkaan montaa en voi tähän liittää, mutta ehkä nämä kuvaavat ihanaa tunnelmaa josta olen tänä kesänä saanut nauttia!

Lomamatkalla

2010-07-06T23:05:00.002+03:00

Tämä olisi pitänyt kirjoittaa jo viikko sitten.
Olemme Eevin kanssa loma-matkalla. Blogi elää hiljaiseloa ja päivittyy kunhan aikaa löytyy.
Ihania hellepäiviä toivottaen,
Pia & Eevi

(Huom! Eevi matkustaa autossa turvallisesti turvavyöhön kiinnitettynä)

Juhannus

2010-06-26T02:00:00.000+03:00

Tänä vuonna olemme nauttineet kiireettömästä juhannuksesta omassa kodissa. Päivän mittaan jatkunut sade haittasi hieman ulkona oloa. Olemme kuitenkin nauttineet hyvästä ruuasta, kävimme myös sateen lakattua hämärtyvässä illassa keräämässä koivunoksia sauna-vihtaa varten ja kävimme perinteisessä juhannussaunassa.

Minulle tärkein juhannus-fiiliksen tuoja on ehkä ollut Radio Suomi. En KOSKAAN kuuntele sitä, mutta eilisestä lähtien se on ollut päällä koko valveilla-olo ajan. Jotenkin vaan Radio Suomi kuuluu juhannukseen.

Nyt jatkan nauttimista yöttömästä yöstä (tosin täällä etelässä hieman pimeästä sellaisesta..).

Kotielämää

2010-06-18T23:25:00.000+03:00

Pitkästä aikaa (tai ainakin siltä tuntuu) saan viettää viikonlopun kotona!!! Ohjelmaa kyllä piisaa, mutta pääasia on että ei tarvitse reissata.

Viikko on mennyt normaalin tapaan ihan lentäen. Eilen näin hyvän ystävän seurassa uusimman Sinkkuelämää-leffan. En tiedä oliko se elokuvana nyt niin erikoinen, mutta oli ihana nähdä se! Tuntui että 'tytöillä' oli ilmestynyt tosi paljon ryppyjä silmäkulmaan, mutta kyllähän me kaikki vanhenemme. Ihanaa oli joka tapauksessa!

Sunnuntaina saamme rakkaita lounasvieraita. Kummityttöni perhe muuttaa takaisin Eurooppaan asuttuaan kolme vuotta Brasiliassa. He tulevat ensivierailulle Inkoon-kotiimme sunnuntaina. Eeviäkään he eivät vielä ole nähneet muuta kun kuvissa. Odotan niin kovasti että he tulevat! Ihana nähdä!!!

Piha on hieman päässyt repsahtamaan. Tänään kävin ostamassa vähän lisää kesäkukkia. Saa nähdä jos tyydyn näihin, tai pitääkö vielä hankkia lisää. Tarkoitus olisi saada piha kuntoon taas juhannukseen mennessä. Projekteja riittää kyllä koko kesälle, ja monelle seuraavallekin kesälle. Mutta en aio stressata pihan suhteen. Tärkeintä olisi että saisin pikkuhiljaa oppia puutarhanhoitoa ja nauttia siitä että meillä on monen kerrostalovuoden jälkeen oma piha!

Siinä tärkeimmät tällä hetkellä. Ihanaa viikonloppua!!!

Vetinen viikonloppu

2010-06-14T22:24:00.001+03:00

Viikonloppu sujui märissä olosuhteissa. Olimme koko viikonlopun Keski-Suomessa vesipelastusleirillä. Märkiä koiria ja märkää keliä. Ja hauskaa oli!!

En edes muista milloin olisin viimeksi ollut leirillä. Ajatus menee johonkin lapsuuteen ja teini-ikään. Myöskään leirintäalueella en ole pitkään aikaan ollut. Leirintäalue-kokemkseni voi sitäpaitsi laskea yhden käden sormilla.

Ahtauduimme siis Eevin ja J:n kanssa pienenpieneen mökkiin. Valitettavasti viikonloppu oli sään suhteen hyvinkin kostea, joten kokemus ei ehkä ollut niitä miellyttävimpiä. Lisäksi epämukavuutta toi hyttyset. Niitä oli jos mahdollista, jopa enemmän kun meillä kotona. Näistä miinuksista huolimatta kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Opin paljon uutta, Eevi tapasi siskonsa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun saimme Eevin kotiin, tapasin paljon uusia ihmisiä sekä 'vanhoja' tuttuja ja ennen kaikkea joka paikassa oli aivan ihania nöffejä!!

PS. Tälle viikolle luvassa myös muuta kun koiriin liittyvää ohjelmaa, joten voi jopa olla että postaan seuraavaksi jotain joka ei millään tavalla liity Eeviin... :D

Vesileikkejä

2010-06-11T00:04:00.000+03:00

Tänään heitin lopullisesti talviturkin tältä vuodelta. Olen jo 'harjoitellut' seisomalla useita kertoja reiteen asti ulottuvassa vedessä, sekä meressä että järvessä. Tänään kuitenkin lilluin oikeen kauan paikallisessa järvessä. Yritin houkutella Eeviä uimaan, mutta en vieläkään onnistunut. Yritän niin kovasti saada Eeviä uimaan leikatun polven takia. Kyllähän se muutenkin kuntoutuu, mutta uinti olisi ehdottomasti parasta treeniä.

On ollut jännä nähdä että Eevi rakastaa vettä ja kaikkea vesipelastukseen liittyvää. Ainoastaan se viimeinen uskallus ja luottamus siihen että pysyy pinnalla puuttuu. Eevillä on jopa hieno oranssi pelastusliivi, mutta eihän koira ymmärrä sen merkitystä. En todellakaan halua pakottaa Eeviä enkä myöskään halua että se stressaantuu liiasta yrittämisestä. Olen tosi tarkkana että treenataan vaan sen verran kun on Eevistä kivaa. Toisaalta tuntuu että Eevi voisi treenata ihan koko ajan. Tänäänkin Eeviä oli harvinaisen vaikea pidätellä kun sillä oli niin kiire parkkipaikalta rantaan..

Viime aikoina blogi on jäänyt jopa entistä vähemmälle huomiolle. Tuntuu että kaikki vapaa aika menee Eevin treeneissä tai sitten siihen että yritän levätä kaiken kiireen keskellä. Yritän kuitenkin jaksaa kirjoittaa tärkeimmät mieltä askarruttavat asiat tänne. Onhan tämä kuitenkin ensisijaisesti minun päiväkirjani. Tiedän että tätä lukee moni muu, tuttu ja tuntematon, olen kuitenkin päätynyt siihen että kirjoitan itseäni varten. Tämä matkani on sen verran poukkuileva että on tärkeää olla edes jokin dokumentaatio muistuttamassa minua tästä kaikesta. Minua on neuvottu kirjoittamaan henkilökohtaista päiväkirjaa tästä kaikesta, siitä olisi hyötyä jos/kun joskus haluan tehdä töitä uupuneiden/masentuneiden kanssa. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa muualle kun tänne vaikka tiedän kyllä että se tekisi hyvää.

Tärkeä huomio viime kuukauden ajalta. Ollessani Eevin kanssa treeneissä aika menettää merkityksensä. En tiiraile kelloa koko ajan, en mieti mitä muuta pitäisi tehdä, en mieti milloin treenit loppuu. Tuntuu että niinä hetkinä elän täysin siinä hetkessä, en menneessä tai tulevassa. Joku muistutti minua siitä miten tärkeitä nuo hetket ovat, että ne ovat niitä hetkiä jolloin eheydyn kaikista eniten.

Toinen tärkeä huomio on että olen saanut paljon uusia tuttuja koiraharrastuksen kautta. Kukaan näistä tutuista ei ole kysynyt minulta mitä teen työkseni. En tosin itsekään tiedä mitä tuttuni tekevät tai ovat tekemättä. Tiedän vaan muruja heidän elämästään koiramaailman ulkopuolella. Meitä yhdistää rakkaus koiriin ja se riittää. Ette usko kuinka virkistävää tämä on!!! En tietenkään usko että tämä 'maailma' on mitenkään parempi kun muut, samanlaisia ihmisiä me olemme koiraharrastuksen parissa kun muuten, olen vaan todella iloinen siitä että olen tavannut uusia ihmisiä ja upeita eläimiä joiden kanssa ei tarvitse keskustella arjen ongelmista.

Kirjoittaessani tätä seuraan toisella silmällä Eevin touhuja. Eevi löysi jostain parin minun sukkia. Sukat on Eevin mielestä ihan parhautta. Nyt se leikkii tuolla sukkaparilla iloisesti itsekseen. Elämän pieniä iloja.. Ei siihen paljon tarvita..

Hyttyset

2010-06-09T23:28:00.000+03:00

Tämä kesä on toistaiseksi ollut täynnä hyttysiä. Asuessani Helsingin keskustassa en nähnyt hyttysiä muulloin kun käydessäni entisillä kotikulmillani Pohjanmaalla. Olen kirjoittanut Facebookiin tappaneeni vuoden ensimmäisen hyttysen jo 16 huhtikuuta, joten onhan niitä jo riittänyt tälle vuodelle. Kotimme vieressä olevassa metsässä on suuria suo-alueita, joten tämä on oikeen otollista aluetta hyttysille. Yhtenä iltana tapoin valehtelematta yli 50 hyttystä, terassin ovi oli unohtunut auki hieman liian pitkäksi aikaa. Törmään epäonnekseni hyttysiin myös ollessani Eevin kansa vesipelastustreeneissä (=monta kertaa viikossa).

Tästä kirjoituksesta voi päätellä että olen täynnä kutiavia hyttysenpuremia. Ei yhtään kiva...

Pieni paussi

2010-06-03T17:37:00.000+03:00

Välillä toivon että elämässä voisi painaa pause näppäintä. Nyt esimerkiksi on tällainen hetki. On paljon kivaa ohjelmaa, kesän kalenteri jo lähes täynnä. Haluaisin kuitenkin pienen lepotauon tästä kaikesta ja vaan löhöillä rauhassa. Haluan lueskella blogeja, istua pihalla katsomassa kun ruoho kasvaa, kävellä koiran kanssa metsässä, istua terassilla tekemättä mitään. Sen sijaan pakkaan kohta taas tavarat ja koiran autoon ja lähden.

Älä ymmärrä väärin, kalenterissa on oikeastaan vaan todella kivoja asioita ja mielelläni menen. Olen myös niin iloinen siitä että jaksan mennä ja tunnen että voimistun koko ajan. En vaan halua että aika pyörii niin valtavan nopeasti.

Viime päivien plussia, niitä ihania ilonaiheita:
+ Tapasin ensimmäistä kertaa blogistani tutun ihmisen, ihanissa juhlissa. Ensimmäinen blogikaverini! Toivottavasti ei viimeinen.
+ Äitini vierailu, joskin kovin lyhyt.
+ Ihania hetkiä Eevin kanssa lähiseutujen rannoilla.
+ Alkukesän tuoksuja aamuyöllä.
+ Kaunis, ihana luonto ympärilläni.

Nyt taas kiire painaa päälle, joten koira autoon ja menoksi...

Tämän viikon treenit

2010-05-27T15:36:00.000+03:00

Maanantai oli hyvä päivä! Eeviltä poistettiin tikit. Kuntoutusohjeina uintia ja lenkkeilyä pehmeällä alustalla. Kävimme heti maanantaina treeneissä haistelemassa vettä. Valitettavasti maanantainen ranta oli aloittelevalle uimarille liian haastava, emmekä nähneet ensi-uintia. Sen sijaan näimme intoa täynnä olevan nöffin pulikoivan rantavedessä ja kanniskelevan ylpeänä leluaan.

Tiistaina kävimme vähän juoksentelemassa lähi-metsässä. Oi sitä riemua!!

Keskiviikkona kävimme pienellä remmilenkillä (omalla metsätiellä), teimme puutarhatöitä ja juoksentelimme metsässä.

Tänään olemme menossa taas treeneihin. Ranta on eri kun maanantaina, joten toivon todella näkeväni Eevin uivan!!!

Treeneissä taas

2010-05-24T00:11:00.000+03:00

Tänään kävimme Eevin kanssa ensimmäistä kertaa oikeissa vesipelastustreeneissä. Eevi ei vielä saa uida, mutta kahlasi vähän vedessä ja nuuski venettä. Itse näin ensimmäistä kertaa vesipelastusta ihan oikeasti. Oli aivan ihanaa. J:n mukaan näytin innostuneelta tullessani kotiin. Eevi oli innostunut kun lähdimme ja oikeasti onnellinen nähdessään tuttuja ihmisiä ja nöffejä pitkästä aikaa. Taisi tehdä molemmille tosi hyvää että päästiin pitkästä aikaa treeneihin.

Huomenna menemme heti aamusta eläinlääkärille ja toivottavasti tikit poistetaan tällä kertaa! Toivon myös että Eevin uintikielto kumotaan ja että pääsemme aloittamaan kuntoutuksen ihan täydellä teholla! Eevi on ollut hyvä potilas, mutta meitä molempia alkaa kyllästyttää tämä sairaslomailu.

Eevi täyttää tulevalla viikolla 8 kuukautta. Olemme käyneet treeneissä siitä lähtien kun Eevi oli 4 kuukautta. Alunperin en ollut suunnitellut että aloittaisimme ihan näin aikaisin, mutta pienenä Eevi pelkäsi muita koiria ja halusin että Eevi pääsee eroon siitä pelosta. Hyvin on toiminut ja mikä tärkeämpää, olemme molemmat saaneet uuden, innostavan harrastuksen. Minulle on ennen kaikkea tärkeää että koirallani on hyvä olla. Olen huomannut että teen vaikka mitä koirani hyvinvoinnin eteen. Eevi nauttii treeneistä. Niin ihan kotona tapahtuvista perustottelevisuus-harjoituksista kun ryhmässä tapahtuvistakin treeneistä. Tänään näin konkreettisesti miten iloinen Eevi oli kun näki että pakkasin treenejä varten. Turha tulla sanomaan että Eevi ei tiennyt mihin ollaan menossa...

Kuvassa Eevi märkänä, kasteltuani sen jotta viime viikon helteillä olisi helpompi olla.

Takaisku

2010-05-23T00:31:00.000+03:00

Kaikki on hyvin, mitään erikoista ei ole sattunut. Silti olin taas syvällä kuopassa. Onneksi nykyään pääsen nopeasti takaisin ylös sieltä. Mutta kuopassa olo on tuskaista, synkkää ja ahdistavaa. Ja miksi se iskee aina pahiten juuri silloin kun ei saisi? Tänään jouduin muuttamaan päivän ohjelmaan sillä viime yönä en juurikaan nukkunut. :(

KATSO TÄMÄ!!!

2010-05-21T20:26:00.001+03:00

Näin tämän videon jonkin aikaa sitten Facebookissa, jostain syystä en saanut sitä liitettyä tänne. Nyt törmäsin siihen taas (Kiitos Johanna!!) ja tällä kertaa liittäminen onnistui. Katso tämä!

Olen uskomattoman kateellinen tuolle miehelle! Tuo asenne on jotain mitä minä haluaisin oppia. Se on minun päämääräni!

Älä sääli häntä, älä mieti että omat ongelmasi ovat vähäpätöisiä. Mielestäni tuon miehen viesti on juuri päinvastainen. Sen sijaan mieti mitä voit tehdä asialle. Tuo mies on kääntänyt heikkoutensa vahvuudeksi. Tämä oli minulle tärkeä muistutus, varsinkin tänään. Aion katsoa kyseisen videon vähintään pari kertaa viikossa muistuttaakseni itseäni siitä mihin olen matkalla.

EDIT: Katso http://www.attitudeisaltitude.com/

Jumitusta

2010-05-21T00:21:00.001+03:00

Minulla on jo monta päivää soinut mielessäni tämä laulu...

Oli ihan pakko etsiä se ja kuunnella miten se menee oikeasti.

Kevät-illan mietteitä

2010-05-20T18:46:00.000+03:00

En voi uskoa että on vasta toukokuu.. Kirjoitan tätä samassa paikassa kun aina, sohvan nurkassa. Nyt maisemassa on paljon vaaleanvihreää, auringon valoa ja tuulessa kevyesti liehuvat valkoiset verhot. Välillä avoimesta ovesta tulee joku pörriäinen sisään palatakseen pian samaa kautta ulos. Eevi on hieman kostea saatuaan päivittäisen suihkutuksensa ja leikkii lattialla vanhan kengän kanssa. Tämä on jotain ihan uskomattoman ihanaa enkä voi käsittää että saan kokea tämän.

Viime viikkonloppuna vietimme tupareita. Säästimme ne suosiolla keväälle, ajatuksella että ehkä voi jopa istua vähän ulkona, onhan meillä lämmitin seinässä. Emme arvanneet valitessamme päivämäärää että olisi tällainen uskomattoman ihana lämpöaalto. Grillasimme itsetehtyjä hampurilaispihvejä, sämpylätkin oli itsetehdyt kuten osa kastikkeistakin. Etukäteen manasimme kovaa työtä, mutta näin jälkikäteen olemme enemmän kun tyytyväisiä tarjoiluvalintaamme. Kaikki hampurilaiset loppuivat, ja ihmiset vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ruokaan. Ilmeisesti kaikki saivat tarpeeksi syötävää, sillä kukaan yövieraista ei halunnut yöruokaa.

Tuparit tuli siis pidettyä, vieraita oli kohtuullisen paljon, vauvasta mummoon. Hauskaa oli! Eniten iloinen olen kuitenkin siitä että Eevi oli aivan loistava pikku-emäntä ja käyttäytyi enemmän kun mallikelpoisesti! Sillä oli monta mahdollisuutta varastaa hampurilainen pienistä käsistä, mutta ahmattimme onnistui hillitsemään itsensä!

Pihatöitä riittäisi vaikka ja kuinka. En kuitenkaan aio stressata. Teemme omaan tahtiin ja kyllä sitä ehtii. Pihamme on heränyt henkiin ja nautin kauniista kukista ja ihanasta vaaleanvihreästä kevään väristä. Vesipelastuskausi alkoi minulla kun olin mukana hakemassa paikallisen koirakerhon veneet talvisäilytyksestä. Itse rantaan menemme Eevin kanssa ensimmäisen kerran tulevana sunnuntaina. Uimaan Eevi ei vielä pääse, emmekä voi kunnolla treenata vielä, mutta lähdemme moikkaamaan kavereita ja tutustumaan lajiin lähemmin. Toivottavasti meilläkin kuivaharjoittelukausi päättyy pian ja pääsemme vepeilemään ihan oikeasti! Ensi viikolla poistetaan tikit (toivottavasti tällä kertaa ihan oikeasti!) ja toivotaan että uintikielto kumotaan myös pian!!!!

Olen ollut hieman laiska kirjoittelemaan viime aikoina. Yritän parantaa tahtia ja kuvatakin hieman ahkerammin. :D

Kevättä ja kukkia

2010-05-12T22:03:00.000+03:00

Kevään etenemisen seuraaminen ei ole koskaan ollut niin kiinnostavaa kun tänän vuonna. Onhan syy toki itsestäänselvä, maalla asuminen ja luonnon läheisyys. Olen innoissani kaikesta mitä olemme saaneet aikaiseksi omalla pihalla, enkä viitsi murehtia tekemättömiä töitä.

Tänään istutin kaikki jo hankkimani kesäkukat. Olen innoissani kierrellyt puutarhakauppoja, jotain on tarttunut mukaan, mutta olen yrittänyt säilyttää jonkinlaisen järjen ostoksissani.

Pihaa ja kotia olen pikkuhiljaa laitellut kuntoon, lauantaina vietämme vihdoin ja viimein tupareita!!! Säästimme ne suosiolla kevääseen, ja näyttää olleen hyvä päätös jos sääennustuksiin uskoo. Toivottavasti pitävät paikkansa!

Eevin piti päästä eroon tikeistä maanantaina. Valitettavasti eläinlääkärillä tulikin uusia tikkejä irronneiden tilalle. Tosi tylsää kun ottaa huomioon että olin soittanut ja kuvaillut haavaa viikkoa aiemmin (tikkien irrottua), silloin ei ollut mitään aihetta toimenpiteisiin. No, kyllä me kaksi viikkoa vielä sinnitellään. Eevi on kiltti potilas!

Isäni kävi kyläilemässä muutaman päivän. Kävimme pienellä retkellä lähitienoolla. Hän on reilut 40 vuotta sitten ollut armeijassa Tammisaaressa, eikä ole käynyt siellä armeijasta pääsyn jälkeen. Kävimme siis tutustumassa hänelle tuttuihin maisemiin. Paljon oli muuttunt, mutta paljon oli vielä tallella. Oli mielenkiintoinen ja antoisa päivä kun kierreltiin ihanissa paikoissa! Hangossakin tuli käytyä. Itse olen ollut siellä muistaakseni vaan kerran aikaisemmin. Pakko päästä pian uudestaan!!!

Voi pientä

2010-05-04T10:17:00.000+03:00

Pönttö päässä ei ole kivaa...

Hemmottelua ja pelkoa

2010-05-02T21:40:00.000+03:00

Taisin taas luvata liikoja.. Taas on aika vaeltanut ihan valtavaa vauhtia..

Keskiviikkona olin Siuntion Hyvinvointikeskuksessa viettämässä syntymäpäivälahjaksi saamaani hemmottelupäivää. Voin vain sanoa että se oli I-H-A-N-A-A!!!! Olin seitsemän tuntia omassa pienessä maailmassani, yritin olla läsnä vain siinä hetkessä ja nauttia siitä mitä koin juuri siinä. Sain intialaisen päähieronnan, Kleopatran kylvyn, uida omassa rauhassani - omaan tahtiin, nauttia poreilevasta vedestä, kokea kuinka kasvojani hoidettiin ja uudet jalat. Tämän päätteeksi sain istua valmiiseen pöytään nauttimaan hyvästä ruuasta. Ennen varsinaista hemmottelupäivää sain nukkua hyvät ja pitkät yöunet kun J hoiti sairastavaa koiraa (ja nukkui Eevin kanssa olohuoneessa, jotta saisin nukkua ihan ilman mitään häiriötekijöitä).

Minulla oli niin ihana ja upea olo. Tulin kotiin hyvällä tuulella ja täysin rentoutuneena. En muista milloin olisin viimeksi nauttinut niin paljon siitä että elän vain ja ainoastaan siinä hetkessä. En voi kun nöyränä kiittää rakasta avomiestäni tästä upeasta kokemuksesta!

J oli talvilomalla kuluneen viikon. Tämä osottautui varsin hyväksi viikoksi lomailla, sillä Eevi vaati normaalia hieman enemmän hoitoa. Saimme myös tehtyä paljon pihatöitä. Onneksi J ehti myös lomailla ja rentoutua. Ei pidä luulla että J joutui rehkimään koko lomaansa, olen minäkin hemmotellut häntä.

Eevi on toipunut hyvin ja helposti. Hieman enemmän huomiota on saanut antaa ja vähän enemmän hoitoa on kaivattu kun normaalisti, mutta onneksi Eevikin on ollut aika rauhassa ja nukkunut normaalia enemmän. Ehdinkin jo eilen hehkuttaa ystävälleni miten hyvin kaikki on mennyt. Sitten myöhään illalla huomattiin että yksi tikki on irronnut. Ehdin jo mielessä nähdä kaikenlaisia kauhukuvia siitä miten joudumme pikana etsimään päivystävän eläinlääkärin ja hoidattamaan Eevi uudelleen. Soitto päivystävälle eläinlääkärille kuitenkin rauhoitti meidät. Kuulemma haava pitää vaan pitää puhtaana ja kyllä se siitä. Ei kannata lähteä laittamaan uusia tikkejä. Silti aion huomenna soittaa eläinlääkäriasemalle jossa Eevi leikattiin ja tarkistaa josko kaikki tosiaan on ok. Eiköhän, mutta tosin minun tehtäväni on huolehtia Eevistä parhaalla mahdollisella tavalla, ja lisäksi olen vähän hössö pienen pentu-vauvelini suhteen. :)

Huomenna on taas paluu arkeen kun J menee takaisin töihin ihanan loman jälkeen. Minä yritän jynssätä kotia ja puutarhaa kevät-kuntoon ja hoitaa Eeviä siinä sivussa. Kamerassa olisi muutama kiva kuva, mutta laiskuttani en nyt jaksa ladata niitä, joten odottakoot ensi kertaan.

Pikapäivitys

2010-04-28T21:57:00.000+03:00

Eevi voi hyvin! Leikkaus meni hyvin! Eevi hyppelee kolmella jalalla ja törmäilee pönttö päässä. Sitä selvästi on tänään ärsyttänyt moinen kapistus, vaikka vielä eilen ei välittänyt siitä lainkaan. Pidän sitä hyvänä merkkinä.

Eevi on ollut pääasia viime päivinä, mutta siinä sivussa on tehty pihatöitä, saatettu terassia kesäkuntoon, siivottu varasto ja J on pessyt autot sisältä ja ulkoa!! Minä olen lillunut tämän päivän hemmotteluhoidoissa, siitä lisää myöhemmin. Onneksi omatunto ei soimaa niin pahasti sillä koira ja mies ovat myös viettäneet rentoa lepopäivää tänään. Unohdin ilmeisesti mainita että J on talvilomalla, mieletön säkä että hänkin on ollut kotona kun koiranpentu on sairastanut.

Kerron lisää pihan kunnostuksesta, terassista, Eevistä ja hemmottelupäivästäni huomenna. :D

Eevi leikkaukseen

2010-04-26T10:40:00.000+03:00

Nyt lähdetään viemään tänään 7 kuukautta täyttävä Eevi leikkaukseen. Jännittää ja pelottaa niin että on huono olo. Tuntuu kurjalle kun tietää että sillä on kohta kipuja. Mutta tarkoitushan on että tassu tulee kuntoon ja toivon että kaikki menee hyvin ja helposti!

Henkilökohtaista

2010-04-22T22:27:00.000+03:00

Viime aikoina ei ole oikeen huvittanut kirjoittaa tänne. Olen ollut vähän vihainen. Kohtalolle, elämälle, jumalalle, mille tahansa. Aina kun tuntuu että nyt menee hyvin ja tunnen löytäneeni oman tieni matto vedetään jalkojen alta ja joudun taas aloittamaan alusta. Tai siltä ainakin tuntuu. Tekee mieli kiukutella, raivota ja jäädä maahan makaamaan.

Olen tehnyt niin paljon töitä jotta pysyisin mieleltäni positiivisena ja tiedän miten paljon olen edistynyt. Eevin myötä olen saanut niin paljon. Löysin myös itselleni tien jota haluan kulkea, mahdollisuuden uuteen ammattin ja uuteen elämään. Olin onnellinen ja tunsin että minulla oli taas pitkästä aikaa tulevaisuus.

Luonnollisesti tiesin, ja tiedän, että olen harvinaisen onnellinen jo näinkin. Minulla on rakkautta, ihana perhe, läheinen suku ja hyviä ystäviä. Olen saanut mahdollisuuden uuteen elämään. Minulla on ihana koti maalla. Saan toipua rauhassa sairaudesta joka uuvutti minut täysin. Haluan kuitenkin myös tehdä töitä. Haluan 'olla normaali'. Haluan antaa jotain, enkä vaan olla ottavana osapuolena.

Eevillä, rakkaalla pienellä koiranpennullani, oli ongelmia takatassunsa kanssa. Se ontui ja liikkui jotenkin jäykästi. Saimme neuvon mennä suoraan hyvälle eläin-ortopedille. Vaikka jouduimme odottamaan aikaa, noudatimme sitä. Odotus oli piinallista ja rankkaa. Lääkärissä todettiin että vasemman takajalan polvilumpio oli sijoiltaan ja että se pitää leikata. Leikkaus on tulevana maanantaina.

Odotellessamme eläinlääkärille pääsyä ja diagnoosia selvisi että ei ollutkaan mahdollista saada rahoitusta opinnoilleni sieltä josta olin toivonut. Varausmaksu pitäisi maksaa pikimmiten, joten kävi selväksi että en voi aloittaa ainakaan tulevana syksynä. Vaivuin syvään epätoivoon. Tulevaisuuteni olikin taas täysin epäselvä ja kaiken lisäksi koirani oli sairas. Putosin syvään, mustaan kuoppaan. Taas, ties kuinka monetta kertaa sairastumiseni jälkeen.

Olin pari tuntia täysin epätoivoinen ja itkin. Eevi yritti onnettomana lohduttaa. Sitten jotenkin sain itseäni niskasta kiinni ja sain itseni pois mustasta kuopasta. Olin edelleen surullinen ja onneton. Tulevaisuus tuntui synkältä. Mutta jokin oli muuttunut. Olen oppinut kiipeämään ylös kuopasta, johon olen aiemmin jäänyt jumiin. Tiedän että olen jo hyvin pitkällä toipumisprosessissani.

Eevi sai diagnoosinsa, minun pitäisi kertoa että en voi ottaa vastaan opiskelupaikkaa tulevana syksynä. Haluaisin kiukutella ja raivota maailmalle. En silti tee sitä sillä pääsin ylös kuopasta! Eevi leikataan ja kuntoutuu. Pääsemme harrastamaan vesipelastusta ja harjoittelemaan tottelevaisuutta pienen tauon jälkeen. Minä tulen keksimään mitä tehdä ja löytämään tulevan tieni työelämässä kunhan olen siihen valmis. Vaikka haluaisin niin kovasti töihin, tiedän että en ole vielä valmis. Mutta joku päivä hyvinkin pian olen!

Kevään ensimmäiset kukat ovat jo täällä

2010-04-13T21:22:00.000+03:00

Kevät on tullut vauhdilla ja ryminällä. Uskomatonta miten nopeasti ja 'helposti' talven lumet ovat sulaneet meidänkin pihalta. Enää on etupihalla ihan pieni kasa jäljellä. En olisi ikinä uskonut.

Olen jo päässyt hieman haravoimaan Eevin jälkiä. Myös ensimmäiset kukkaset ovat näyttäytyneet pihallamme. Mielenkiintoista seurata miten luonto herää. Suunnittelemme jo kovaa vauhtia mitä kaikkea pihassamme pitäisi tehdä. Ensimmäinen, ja tärkein, on Eevin aidan rakentaminen. Toivon mukaan J on talvilomalla ensi viikolla, jolloin pääsisimme ehkä jopa rakennuspuuhiin!!! Haravoitavaa olisi myös vaikka kuinka ja paljon.

Viikonloppuna käytiin J:n kanssa Porissa häissä ja minä olin ensimmäisen yön erossa Eevistä sen jälkeen kun Eevi muutti meille marraskuussa. Hyvin meni puolin ja toisin. Häät menivät hyvin, morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kuten kuuluukin.

Opintojen rahoituksen suhteen ei ole mitään uutta kerrottavaa. Viime viikon palaverit meni hyvin, mutta valitettavasti ei ihan niin hyvin kun olisin toivonut. Mieli vähän maassa sen suhteen. Ja muutenkin. Kaikki tuntuu nyt vähän toivottomalta. Yritän kovasti tsempata itseäni ja ajatella että kaikki järjestyy, mutta välillä ei vaan oikeen jaksaisi. Silloin on ehkä hyvä vaan olla hetken ja hengähtää. Ja suunnata mieli positiivisiin asioihin. Joten:

Päivän plussat:
+ Kevät
+ Sain kauan tekemättä olleen asian tehtyä tänään
+ Lämmin nöffi joka kiipeää syliin hakemaan rapsutuksia

Pikapäivitys..

2010-04-06T23:43:00.000+03:00

Pääsiäisviikonloppu oli ihana! Syntymäpäivänäni tuntui kun olisin pumpulissa vuoratussa huoneessa, ihanaa oli! Kiitos rakkaani!

Syötiin hyvin, lepäiltiin, katsottiin Big Bang Theory:ta, nautittiin ja pikkuisen koirailtiin. Tämä pääsiäinen oli juuri sellainen kun halusinkin.

Tänään alkoi arki. Minä tapasin tänään pari hyvää ystävää ja pari tuttavaa. Eevi leikki Masu-kaverinsa kanssa. Tällä viikolla saan lisää tietoa opintojen suhteen. Tai lähinnä tietoa siitä että onko ne yleensä mahdolliset. Pari palaveria koskien rahoitusta siis.. Pitäkää peukkuja!

Meillä lumi sulaa valtavaa vauhtia. Ihanaa!! Tämä vaihe vaan on kovin ruma. Paljon on myös töitä edessä tänä keväänä. Oikeastaan en malta odottaa. Pihan suhteen en aio stressailla. Nurmikko olisi kiva pitää kunnossa, Eeville pitää tehdä kunnon piha, siis pitää rakaentaa kunnon aita ja suurentaa Eevin aluetta. Jotain kukkia pitäisi istuttaa ja nauttia omasta pihasta. J haaveilee uusista perunoista omalta pihalta. Siinä tämän kesän lista. Puuvajakin olisi kiva, katsotaan jos saadaan aikaiseksi. Varmaa on että tekeminen ei tänä kesänä lopu. :D

Pitkänperjantain mietteitä

2010-04-02T17:20:00.002+03:00

Hyvää pääsiäistä!

Laiskaa pitkää perjantaita vietetään. Karitsa mehevöityy marinadissaan. J istuu kun tatti koneen ääressä 'luolassaan', Eevi viihdyttää itseään repimällä jotain lelua ja minä bloggailen. Olen lumoutuneena seurannut lumen sulamista ja kevään etenemistä.

Viime viikon aikana on saatu esimakua siitä miltä tuntuu omistaa nöffi. Siis kuraa alkaa valua sisään aika tiivaaseen tahtiin. 'Eevin' auton takapenkki (olemme sopineet että käytämme kesäaikaan Eevin kuljettamiseen sitä autoa jossa löytyy ilmastointi, nöffille ehkä kivempi vaihtoehto.. Vaikka vielä ei ole kesä, niin se lähestyyyyyyy!!!) on ihan kurassa. Onneksi sentään on toiselta puolelta muovitettu picnic-viltti suojaamassa edes vähän. Karvaa Eevi on tiputtanut jo pitkään, joten siihen ollan jo totuttu. Kuolaaminenkin on jo alkanut. Nöffin kolme pahaa puolta: kura, kuola ja karvat. :)

Viime kerralla kerroin että minulla on uusi elämä alkamassa, minut on hyväksytty koulutukseen!! Olen pitkään haaveillut suorittavani elämäntaidon valmentajan ammattitutkinnon 'sitten joskus'. Tämä on ollut oikeastaan jopa ihan itsestään selvää. Olen itse saanut valtavasti apua ammattivalmentajalta. Minusta on jo pitkään tuntunut että elämäntehtäväni on auttaa muita jotka voivat huonosti. Kuulen lähes päivittäin ihmisistä jotka voivat huonosti työssään, mutta se on niin tavallista että sen katsotaan olevan normaalia. Mielestäni näin ei pitäisi olla!

Olin muutama viikko sitten tilaisuudessa jossa mm. kerrottiin tästä koulutuksesta. Siitä sain sitten kimmokkeen että on aika lähettää hakemus. Seuraavana päivänä päätös vaan vahvistui. Viime viikolla sain sitten tiedon että minut on hyväksytty koulutukseen joka alkaa syksyllä! Nyt on vain yksi mutka matkassa: raha.. Koulutuksen järjestää yksityinen taho, Suomen ensimmäinen ja tunnetuin. Tietääkseni julkisella puolella ei ole mahdollista, ainakaan vielä, opiskella tätä alaa. Joten itsestäänselvää että koulutus maksaa.

Minä olen vakuuttunut että rahoitus järjetyy tavalla tai toisella.

Aiemmin olin hyvin varovainen kertomaan keskeneräisistä asioista jopa lähipiirilleni. Tämä on kuitenkin asia jota en halua salailla. Mietin ja pyöritin mielessäni pitkään kertoako, ja päädyin siihen että eihän minulla ole mitään menetettävää. Uusi elämäni, uudet ajatusmallit ja kaikki itsetutkiskelu on opettanut minua niin valtavasti. Koen että voin sanoa olevani todella onnellinen. Jos on huono päivä, osaan nykyään jopa aika usein kääntää mieleni hyväksi. Koen että olen oppinut paljon olennaisia, onnellisen elämän rakennuspalikoita.

Näin täällä tänään.. Kohta ruuanlaiton kimppuun!

ps. Huomenna minulla on syntymäpäivä. Täytän 36!!!

2010-03-30T00:52:00.000+03:00

Kotiuduimme Eevin kanssa lauantaina illansuussa. Kiire on jatkunut tähän iltaan asti, mutta nyt alkoi 'vapaa'!!! Minulla on nyt viikko ilman mitään pakollisia merkintöjä kalenteriin!

Kiirettä on riittänyt jo pidemmän aikaa, siis kiirettä minun mittakaavassani. Jo yksi ohjelmanumero, vaikka olisi miten hauska, voi olla minulla stressin aiheuttaja nyt. Onneksi tämä viime viikkojen rupeama on osoittanut että jaksan jo vaikka mitä.

Olen ollut mukavalla tavalla kiireinen viime viikkoina. Olen tapaillut ystäviä, matkustanut Eevin kanssa, käynty koiratreeneissä ja monin tavoin nauttinut elämästä. Valitettavasti vaan uupumukseen ja masennukseen kuuluu että myös mukavat 'tehtävät' väsyttävät ja aiheuttavat jossain määrin stressiä. Onnekseni olen kuitenkin huomannut kuinka paljon olen edistynyt ja olen jaksanut niin paljon enemmän kun uskoinkaan.

Matkustimme Eevin kanssa Pohjanmaalle vanhempiani tapaamaan viikko sitten. J jäi kotiin talovahdiksi ja työtä tekemään. Matkan aikana nautimme mm. ihanasta auringontäyttämästä päivästä jäällä, josta tämän postauksen kuvat. Lopuksi vierailimme ystäväni luona, jossa Eevi tapasi elämänsä ensimmäisen kissan. Valitettavasti emäntä ei jaksanut kaivaa kameraa esiin, mutta Eevi oli enemmän kun rakastunut. Kissa ei niinkään..

Minulle matka teki monella tavalla hyvää. Ystävien ja sukulaisten tapaaminen oli piristävää, mutta sitäkin enemmän minua ilahdutti se miten hyvin jaksoin loppupeleissä. Nyt olen tosin aivan uupunut, mutta matkan jälkeen olen ollut myös enemmän kun kiireinen. Kotiintulo oli sekä Eeville että minulle iloinen tapahtuma! Taisi J:kin olla iloinen kun sai tyttönsä takaisin..

Muutaman tärkeän asian haluan tänne vielä kirjoittaa, mutta jääköön ne tältä illalta tekemättä. Viime aikojen plussat kuitenkin kirjaan vielä tänään tänne..
+ Jaksoin painaa täyttä vauhtia pari viikkoa
+ Olen pitkästä aikaa tavannut monta ihanaa ystävää
+ Eevi on IHANA, LAHJAKAS ja TAITAVA. Suokaa anteeksi että huudan, mutta olen enemmän kun onnellinen ihanasta koiranpennusta joka jaksaa yllättää minut lähes päivittäin!
+ Ihana, rakas koti + rakkaimmista rakkain J jonka luo palasimme onnellisina Eevin kanssa
+ Uuden elämän alku, koulutukseen hyväksyminen. Kerron tästä lisää hyvinkin pian!

Olen pitänyt reilun viikon mittaista täydellistä blogi-lomaa. Rakkaat blogi-ystäväni, huomisesta lähtien palaan innolla blogimaailmaan ja toivottavasti ehdin lukea ja kommentoida mahdollisimman montaa blogia. Teitä on ollut ikävä!!!

Väliaikatiedote

2010-03-26T13:03:00.000+02:00

Terveisiä Pohjanmaan rundilta. Nyt on ollut sen verran vauhdikasta että kirjoittaminen on jäänyt. Palataan asiaan kunhan kotiudutaan. T. Pia & Eevi

Aurinkoisia plussia

2010-03-18T08:40:00.000+02:00

Aurinkoista huomenta, aurinkoisesta ja kauniista Inkoosta!

Eilen mennessäni nukkumaan mietin päivän plussia, tai päivän kiitollisuuden aiheita, ja tuli tunne että ne pitää kirjata tänne. Toivon että eilinen oli tärkeä päivä jolloin otin ratkaisevan babystepsin.

+ Otin ratkaisevan askeleen kohti uutta elämää, tästä kerron enemmän kunhan on jotain kerrottavaa. Toistaiseksi tämä riittäköön.
+ Tapasin pitkästä aikaa pari ihanaa ystävää, heidän pienen poikansa ja reilun viikon vanhan vauvansa.
+ Asioin aivan ihanassa kukkakaupassa.
+ Lenkkeilin Eevin kanssa illan hämärässä, ihanassa maastossa katsellen Eevin iloista kulkemista ja koin kuinka onnellinen olen.
+ Oivalsin jotain tärkeää koirankasvatukseta. Toivon voivani olla parempi emäntä Eeville tämän jälkeen.
Bonusplussana jokapäiväinen kiitollisuuden aihe: rakkaani J, ihana Eevi ja uusi elämä omassa kodissa maalla.

Ota pieni hetki ja mieti sinun päivän plussia. Mistä olet omassa elämässäsi kiitollinen? Minä voisin lisätä ylläolevaan listaan myös kannustavat blogikaverit, kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti teille jotka jaksatte kommentoida! Kommenttinne kannustavat ja ilahduttavat!

Uskallanko?

2010-03-17T01:28:00.000+02:00

Nukkumaan pitäisi mennä, mutta tämä ilta on ollut niin ajatuksia herättävä. Tiedän mihin suuntaan haluan mennä. Esteenä tällä hetkellä pelko ja raha. Pelko että en osaakaan ja että ei siitä tulekaan mitään ja että en jaksakaan jne. Raha, sillä haluan koulutukseen joka maksaa.

Voitettavaa on vaikka kuinka. Tiedän että saisin tuosta koulutuksesta todella paljon ja että vaikka siitä ei tuli uutta uraa, voisin silti hyödyntää sitä elämässäni.

Olen tiennyt jo pitkään että haluan joku päivä käydä tuon koulutuksen. Nyt minun on lopetettava pelkääminen ja asetettava konkreettisia tavoitteita jotta voin saavuttaa tämän unelman.

Eevi nukkuu täysin rentona suoraan edessäni. Se näyttää niin ihanalta että taidan itsekin etsiytyä nukkuvan J:n viereen ja toivottaa nukkumatin tervetulleeksi.

Ja me nautitaan auringosta ja keväisistä päivistä

2010-03-11T22:24:00.001+02:00

Argh. Aika menee liian nopeasti. En pysy tahdissa mukana. Ei voi olla noin kauan siitä kun viimeksi kirjoitin tänne..

Pikapäivitys viime viikon tekemisistä..
Lauantaina en tehnyt 'mitään'. Seikkailin netissä ja nukuin. Rentouduin. Teki tosi hyvää!
Sunnuntaina käytiin taas Eevin kanssa nöffi-treeneissä. Oli hauskaa ja Eevi nautti. Se onkin pääasia. Illalla sain aivan ihanan ihania J:n tekemiä hampurilaisia.
Maanantaina sain ihanalta mieheltäni skumppaa ja suklaata. Olin myös hyvällä tuulella sillä sähköpostiini vastattiin heti ja pääsimme Eevin kanssa Inkoon koirakerhon vesipelastuksen kuivaharjoittelutreeneihin. Oli tosi kivaa tavata taas uusia (koira)ihmisiä ja Eevillä oli taas tosi hauskaa. Hampurilaiset oli edelleen namia.
Tiistaina lenkkeiltiin ihanassa auringonpaisteessa Eevin kanssa. Tutustuin myös uuteen tv-sarja-ihastukseen: Big Bang Theory!!! Ja nyt olen koukussa. Onneksi on paaaaaljon katsomattomia jaksoja.
Keskiviikkona otettiin Eevin kanssa rennosti ja katsoin paljon Big Bang Theorya.
Tänään lenkkeiltiin liukkaassa ja märässä. BBT on edelleen koukuttava!

Tässä tärkeimmät. Niin ja tupareiden päivämäärä on päätetty..

Väsynyt, mutta onnellinen

2010-03-05T23:26:00.000+02:00

Olotila oikeastaan mitä mainioin. Viikonloppu ilman sen kummempia pakkoja edessäpäin. Käytiin ostamassa viikon ruuat jo tänään, niin huomenna ei tarvitse kiirehtiä. Saadaan nauttia rennosta lauantaista ilman kiirettä.

Olin eilen Divaani-lehden järjestämässä illassa Espoon Keittiömaailmassa. Voitin sieltä kaksi Japanilaista veistä! Oli ihana yllätys! Pitkään aikaan en ole voittanut mitään. En voi sanoa että en koskaan voita, sillä minulla oli monta vuotta sitten satumainen tuuri ja voitin matkan Espanjan Sevillaan. Heti sen perään voitin työpaikan kautta yhteistyökumppanin risteilylle luksusmatkan kahdelle. Sitten voitin vielä kasvohoidon työpaikan arpajaisissa. Sitten oli monen monta vuotta että en voittanut mitään. Ehkä minulla nytkin käy yhtä hyvä säkä ja saan kolme voittoa.. Toivottavasti!

Divaanin ilta oli muutenkin kiva. Tiirailimme ystävän kanssa mielenkiintoisia keittöratkaisuja (kyllä meille jossain vaiheessa keittiöremppa tulee, tästä olemme J:n kanssa ihan yksimielisiä, rahoitus pitää vaan saada kasaan ensin), saimme tietoa veitsien hoidosta ja käytöstä ja pientä kivaa purtavaa. Kaiken kaikkiaan ihan kannattava käynti!

Eevi tapasi eilen ystäväni Labradorin noutaja -pennun. Pienen alkuvarovaisuuden jälkeen myös Eevi innostui kovasti. Masu-pentu oli innoissaan jo heti alusta alkaen. Toivottavasti tämä oli hienon ystävyyden alku!

Tällaista täällä tänään. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hernekeittoa ja pieniä onnenhetkiä

2010-03-03T22:32:00.000+02:00

Tein tänään ensimmäistä kertaa koskaan itse alusta alkaen hernekeittoa!!! Sen kaveriksi leivoin ylihyvää leipää ja vieläpä jälkkäriksi pannukakkua.

Kuten täälläkin on ehkä saattanut käydä ilmi olen oikeen harjoittelemalla harjoitellut hyvien perus-kotiruokien tekemistä. Jotenkin on aina niin itseensä tyytyväinen olo kun on onnistunut. Minun pitää etsiä ne ilot ja tyytyväisyyden tunteet pienistä asioista kun olelen vaan kotosalla. Työssä ollessa sai usein tyytyväisyyden tunnetta siitä kun joku työjuttu meni hyvin.

Onhan se kuitenkin niin että pienistä asioista ne elämän suurimmat ilot tulee. Juhla on juhlaa, mutta arjessakin pitää löytää niitä onnen-siemeniä.

Tällaisia ajatuksia tänään...

Pitkästä aikaa: päivän plussat

2010-03-02T23:47:00.002+02:00

Viime viikkoina on ollut vähän sellainen olo kun soutaisi tervassa. Tämä olotila on tietty näkynyt myös blogin päivitystahdissa. Toivottavasti moinen tylsä olotila häipyy pian!

Tänään ollessani Eevin kanssa 'kaupunki-miljööhön-toutttautumis-lenkillä' törmäsin sattumalta vanhaan työkaveriin. Hän oli avaamassa uutta liikettä ja pursui intoa ja tarmoa. Tuntui hyvältä nähdä hänen innokkuutensa ja toivon todella että hiven siitä tarttui myös minuun. Minulla on nyt tavallaan tunne että maailma on avoinna, minun pitää vaan uskaltaa astua siihen ja löytää oma polkuni.

Eevi on ollut minulle oikea hengenpelastaja. Päivinä kun tuntuu että ei jaksaisi sängystä nousta on pakko raahautua syöttämään Eevi, sitten kun toinen on niin innokas ja eloisa on pakko raahautua lenkille, edes pienelle. Olo kohenee kun saa edes jotain pientä tehtyä. Koiraani en jätä hoitamatta oli olo muuten mikä vaan.

Blogin alkutaipaleilla minulla oli tapana luetella päivän plussat. Harmi että tuo tapa jäi, meille kaikille tekee hyvä pysähtyä edes hetkeksi miettimään niitä positiivisia asioita elämässämme. Joten yritän tästedes taas muistaa kertoa, jos ei päivän niin edes viime aikojen plussat.

Tässä nyt tärkeimpiä ja ensimmäisenä mieleen juolahtavia plussia:
+ Eevi on elämäni ilopilleri!
+ Rakas, rakkain J auttaa minua jaksamaan, saa minut nauramaan ja rakastaa minua hyvinä ja huonoina hetkinä!
+ Kevät ja sen jälkeen kesä ovat kovaa vauhtia tulossa
+ Uusi, kiinnostava harrastus: nöffitreenit!
+ Vanhojen työkavereiden tapaamiset, olen saanut tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa ja on ollut ilo huomata että ystävyys jatkuu vaikka työtoveruus ei
+ Ihana perhe, sukulaiset ja ystävät
+ Päivittäiset lenkit koiran kanssa
+ Uintiharrastuksen jatkuminen
+ Hetket kun huomaan ylittäneeni itseni suuresta väsymyksestä huolimatta
+ Ihana koti, maalaiselämä ja rauhallisempi rytmi
+ Luonto ja se että olen uuden asuinpaikan myötä saanut tilaisuuden nauttia luonnosta ihan eri tavalla kun ennen
+ Se miten hyvin olen sopeutunut uuteen elämääni
+ Se kuinka huomaan itsessäni olevia voimavaroja vaikka välillä tuntuu ihan toivottomalta, se kuinka pystyn kääntämään huonon olon hyvään, se kuinka olen oppinut paljon itsestäni

& Bonusplussana ihana näky jonka kohtasin kun tulimme Eevin kanssa kotiin sunnuntaina nöffi-treenien jälkeen.

Perjantai-illan mietteitä

2010-02-26T23:32:00.000+02:00

En tajua mikä ihmeen aikasyöppö syö elämäni. En tee varsinaisesti yhtään mitään ja päivät vaan vierii johonkin. Taas on perjantai vaikka vasta äsken oli maanantai. No, se siitä. Olen joka tapauksessa takaisin täällä juuri nyt.

Tässä blogissa on ollut aika hiljaista jo pari viikkoa. Mitäkähän olen tehnyt.. Olen tavannut ystäviä, viettänyt rakkaani syntymäpäiviä (jopa muutamaan otteeseen), levännyt ja ylittänyt itseni pari kertaa. Eiköhän siinä ole jo jotain.

Käynnissä olevia olympialaisia en ole seurannut käytännössä yhtään. Eilen Kanadalainen tuttava kertoi chattaillessamme facebookissa että Suomi on voittamassa Ruotsin naisten jääkiekossa. Itse en edes tiennyt että moinen matsi on meneillään. Nyt tiedän sentään että on meneillään miesten ottelu, ja tiedän jopa että se ei mene erityisen hyvin.

On aika jolloin olin innokas penkkiurheilija. Kun luin ylioppilaskirjoituksia varten, tai kun oli tarkoitus että luen, istuin enimmän osan aikaa sohvalla kirja sylissä katsomassa Lillehammerin olympialaisia. Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden istuin opiskelijajärjestön kellarissa seuraamassa silmä tarkkana jokaista ottelua. Nykyään en todellakaan ole kiinnostunut.

Telkkari ei meidän taloudessa muutenkaan kulu erityisen paljon. Olen tainnut tämän vuoden puolella itse käynnistää telkkarimme tasan kerran. Mies ei senkään vertaa. Katson toki tiettyjä sarjoja, HÖMPPÄÄ!!!!, mutta katson ne tv-kaistan kautta. Kuitenkin telkkarinkatseluni on vähentynyt viime vuosina aivan uskomattoman paljon. Vietän sen sijaan paljon aikaa netissä, joka ei välttämättä ole yhtään sen parempaa, mutta tällä hetkellä näin.

Sairastuessani en jaksanut tehdä mitään pitkäjänteisesti. Lukeminen oli täysin mahdotonta kun en pystynyt keskittymään, samoin telkkarin katselu vaati että 'sitoudun' ohjelmalle enkä jaksanut edes ajatella moista. Siirryin tekemisestä toiseen jaksamatta keskittyä yhtään mihinkään. Kun jaksan lukea tiedän että olen paremmassa kunnossa. Kun jaksan katsoa leffan ilman tuhatta taukoa olen todella onnellinen. Vaikka nyt voin paremmin, en edes yritä vaatia kovinkaan paljoa itseltäni.

Yritän olla tyytyväinen siihen mitä jaksan tehdä, enkä miettiä niitä asioita joita en jaksa. Hyvää viikonlopun alkua kaikille!

Ystävyyttä

2010-02-14T12:46:00.001+02:00

Hyvää ystävänpäivää!

Eevin kuulumiset

2010-02-08T20:38:00.000+02:00

Tämä päivitys on omistettu Eeville. Eevi on nyt 19 viikkoinen ja 20 kiloinen koiraneiti. Meillä Eevi on asustanut jo lähemmäs 3 kuukautta. Tuossa ajassa on jo ehtinyt tapahtua paljon, ei vähintään Eevin kehityksessä. Pienen pieni pentu on jo yli kolme kertaa suurempi kun se oli meille tullessaan ja Eevi on oppinut vaikka mitä. Mielestäni Eevi on nopea oppimaan ja fiksu koira (luonnollisesti, olenhan Eevin ylpeä emäntä).

Olemme käyneet jo pari kertaa nöffi-treeneissä harjoittelemassa tottelevaisuutta ja kuivaharjoittelemassa vesipelastusta. Tärkeimpänä noissa treeneissä on kuitenkin sosiaalisen puolen treenaus. Eeville tekee hyvää nähdä isoja nöffejä! :) Oli muuten eilen jännä huomata miten suuri kehitys oli tapahtunut yhdessä viikossa.

Ennen kaikkea Eevi on kuitenkin ruokaa rakastava koira. Keittiössä saa harvoin olla yksin, jääkaapin avaaminen kuullaan ulos asti ja ruoka-ajat on hyvin tarkkaan tiedossa. Eevin lempiherkkuja ovat kurkku ja banaani, ehkä hieman yllättäen.

Lempiharrastuksia on lumityöt, ulkona loikoilu ja luiden syönti. Autossa Eevi matkustaa rauhallisesti ja kiltisti, mutta autoon ei ole kovinkaan kiva mennä. Kuitenkin autosta ulos tulevat ihmiset on sen verran kivoja että kaikkien autojen perään on katsottava tarkkaan josko sieltä tulisi joku kiva leluja tuova rapsuttaja. Emäntä ei välttämättä ole tästä niin innostunut, autoja olisi hyvä vähän edes varoa..

Nyt Eevi vaatii rapsutuksia, joten palaillaan!

Tyytyväinen olo

2010-02-05T21:47:00.000+02:00

Tein tänään itseni tyytyväiseksi käymällä pitkästä aikaa uimassa! Pääsin myös 'vahingossa' ohjatulle vesijuoksutunnille! Sen päälle vielä lenkki koiran kanssa, joten tämä tytsy oli enemmän kun tyytyväinen itseensä tänään!

Viikonlopulle suunntteella sushin syöntiä, ravintolassa tällä kertaa, ja sunnuntaina taas koiratreenit! Jospas saisi jossain vaiheessa vähän myös siivottua. Täällä on viikossa ehtinyt taas paikat mennä vähän sotkuun. Syytän miestä ja koiraa, eihän se voi mitenkään olla minun syy?!?!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiireisiä päiviä

2010-02-03T22:54:00.002+02:00

Tuntuu kun olisin ollut tavallista kiireisempi viime aikoina. Ehkä olenkin. Se onkin erittäin hyvä merkki! Kaikenlaista olen puuhaillut sitten viime postauksen. Yritetäänpäs tiivistää olennaiset.

Lauantaina olin Eevin kanssa tapaamassa isoja nöffejä (tietämättömille: nöffi=new foundlandinkoira). Osallistuimme ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskoulutukseen! Eevi, 4 kk, pärjäsi todella hyvin. Sen jälkeen nukutti oikeen hyvin loppupäivän.. Niin minuakin. 2 tunnin ulkoilun ja ajomatkan jälkeen olisi ollut ihana vaan löhöillä loppupäivän, mutta... olin sattunut ostamaan J:lle joululahjaksi teatteriliput samalle illalle.

Olimme Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa farssikomediaa Salaa rakas. Ensimmäinen puoliaika oli ihan ok, toisella naurettiin kippurassa. Aivan täydellinen 'aivot narikkaan' -kokemus! Teatterin jälkeen käytiin vielä pitkästä aikaa yhdessä syömässä. Eevillä oli myös kiva ilta kun sai viettää laatuaikaa 'lapsenvahdiksi' pyydetyn J:n isän kanssa.

Sunnuntaina piipahdettiin Fiskarsissa. Tälläkin kertaa kamera jäi vahingossa kotiin. Eevi oli tietty mukana ja kierrettiin kävellen reippaan lumisateen jälkeen tuo kaunis alue. Saimme olla aika lailla rauhassa, talvinen keli ilmeisesti ei houkutellut väkijoukkoja Fiskarsiin.

Eilen saimme uuden sohvan! Askon ihana BB Divaanisohva saapui juuri sovittuun aikaan ja on juuri niin kiva kun toivoimmekin. Eevi ehti koe-istumaan sen ensimmäisenä ja onkin suuresti nauttinut siitä senkin jälkeen. Kuvia sohvasta ja olohuoneesta muutenkin kunhan saan aseteltua vanhan sohvan järkevään paikkaan. Pääsin siis vihdoinkin sisustamaan olohuonetta!!!

Sisustukseen liittyen, tein Tikkurilan tyylitestin. Sisustustyyliltäni olen kuulemma 'Aitouden etsijä'.
AITOUDEN ETSIJÄ
Saat elämyksiä luonnon materiaalien aitoudesta ja lämpimästä, murretusta väriskaalasta. Harkitun huoleton
tyylisi heijastaa ekologisia arvojasi. Etsit esineitä, joissa näkyy käsityön jälki, löydät tehoste-elementit suoraan luonnosta.

Sinäänsä ei huono tulos. Tuo miellyttää minua varmaan eniten kaikista vaihtoehdoista. Mikä on sinun tyylisi?

Kuvat ja teksti Tikkurilan tyylitestin sivuilta.

Hyvä viikko

2010-01-29T23:24:00.001+02:00

Tämä on ollut hyvä viikko. Olen ulkoillut paljon ja mieli on ollut enimmäkseen hyvä. Huomiselle on tiedossa erittäin mieluisaa ohjelmaa, menen muun muassa pitkästä aikaa teatteriin!

Kuvat kertonevat viikostani. Talvea, lunta, Eevi, kotona, ulkona!

Kuvahaaste

2010-01-25T17:51:00.001+02:00

Mikaela esitti blogissaan seuraavanlaisen haasteen:

"Kuvaa naapurustoasi joko kollaasin tai erillisten kuvien avulla. Kotitalon ei tarvitse näkyä, mutta kuvat tulisi olla parinsadan metrin säteellä asumuksestasi, on se sitten kaunista tai rumaa ;O) Esittele asuinkulmiasi miten haluat ja vinkkaa kommenteissa jos osallistut haasteeseen!"

Tässä minun kotikulmiltani otettuja talvisia otoksia. Haasteen saa napata itselleen ken haluaa.

Olipas viikko

2010-01-24T00:43:00.001+02:00

Tämäpä on ollut outo viikko. Outoja tilanteita, huolta, huolenpitoa, avun saantia, paluuta normaaliin - tai ainakin melkeen. On siis sattunut ja tapahtunut. En täällä nyt sen kummemmin erittele mitä, mutta kaikki kuitenkin taas hyvin!

Minulla alkaa olla levoton mieli. Huomaan kuitenkin onneksi että paraneminen on taas ottanut uusia askeleita parempaan suuntaan. Jaksan asioita jotka oli ennen ihan tosi rankkoja. Olen myös pidentänyt lenkkejä Eevin kanssa ja saan itsekin nyt vähintään pari kertaa päivässä kunnon annoksen raitista ja raikasta pakkasilmaa ja ihan hyvää liikuntaa. Ensi viikolla kun pääsisi vielä uimaan pitkästä aikaa. Olen jo pitkään haaveillut siitä...

Arvontaa ja tulevan suunnittelua

2010-01-19T18:59:00.000+02:00

Hirsiakan päiväkirjassa on härkäviikot. Tämä tarkoittaa että loppiaisen ja laskiaisen välillä Niina antaa askarteluvinkkejä teemalla materiaalien uusiokäyttö. Härkäviikkojen päätteeksi hän arpoo ihanan palkinnon kaikille viikkojen aikana kommentoineille. Lue lisää täältä.

Viime päivät olen lähinnä laiskotellut. J on viimeviikkoisen leikkauksen jäljiltä toipilaana kotona ja jotenkin minäkin olen juurtunut vaan sohvan nurkkaan. Käytän ainakin osittaisena tekosyynä että en voi suuremmin riehua (siivousta, sisustusta) kun toinen yrittää levätä. Toinen tekosyy on että Eevin hoito jää nyt täysin minun kontolleni ja uhmaikäisen pennun rauhoittaminen ei ole ihan helpoimmasta päästä. Olen siis viime päivinä lukenut paljon blogeja, tämäkin homma oli jäänyt pahasti rästiin, hyvä kun nyt pääsen taas ajantasalle.

Laiskottelun, koiran- ja kodinhoidon lisäksi olen suunnitellut tulevaa. Mitään konkreettista en ole vielä tehnyt, mutta olen tehnyt to-do-listoja ja miettinyt miten toteutan ideoitani. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Pari blogipostaustakin on työn alla. Olen valokuvanut lähiympäristöäni Mikaelan valokuvahaastetta varten (siitä lisää pikapuolin) ja olen myös suunnitellut Baby Stepsin synttärijuhlintaa. Pysykää kuulolla, palaan näiden asioiden tiimoilta hyvinkin pian.

Arvonta Parolan Asemalla

2010-01-17T15:12:00.000+02:00

Parolan Asemalla on arvonta meneillään. Mikäli blogiani lukee joku vanhan kunnostamisesta ja käsillä tekemisestä kiinnostunut joka ei ole vielä Parolan Asemalle löytänyt, suosittelen käyntiä HETI! Aivan ihana blogi, aivan ihana vanha asema ja aivan ihanaa käsillä tekemistä!

Uutta intoa, uusia ideoita ja työhuoneen sisustusta

2010-01-14T23:57:00.000+02:00

Heippahei! Pari positiivista päivää takanapäin. Eilinen oli kyllä lähtölaukaus johonkin uuteen, toivottavasti. Olin tapaamisessa jossa sain paljon uutta tietoa, uusia näkökulmia ja uutta intoa. Olen miettinyt ja haaveillut uudesta urasta ihan uudella alalla. Ajattelin että ehkä sitten joskus, eilinen palaveri toi intoa lähteä selvittämään josko se joskus olisikin jo nyt.. Ainakin sain paljon positiivista energiaa!

Nyt olisi kovasti intoa laittaa työhuone kuntoon. Pitäähän työtä etsiä ja uutta uraa suunnitella työhuoneessa, eikä missään olohuoneen sohvan nurkassa. Meillä on siis kaksi 'projekti-huonetta'. Molemmat aivan täynnä roinaa ja rompetta jotka olisi vaan käytävä läpi. Työhuoneesta olisi nyt hyvä aloittaa! Siellä tehtävääkin on aika paljon vähemmän. Ensimmäisenä pitäisi löytää jokin porttisysteemi että Eevi ei pääse sinne, mutta ovea voisi silti pitää auki. Ehkä se pitää neidin edes hieman tyytyväisenä. Eevi nimittäin haluaa aina olla siellä missä kaikki muutkin. Tottakai.

Työhuoneen sisustukseen asettaa omat haasteensa se että se on varsinaisesti J:n omaa tilaa. Se on huone joka sisustetaan hänen makunsa mukaan alusta loppuun. Muualla minä olen ohjaamassa, J saa sanoa ei mikäli joku ratkaisu ei miellytä, mutta muuten mennään lähinnä minun ideoiden perusteella. Tietty valitsemme suurimmat jutut yhdessä. Haaste työhuoneessa muodostuu siis siitä että meillä on J:n kanssa täysin erilainen sisustusmaku. Noh, emmehän me ole tekemässä suuria muutoksia. Huonekalut on jo olemassa, ainakin pääosin. Koneet ja tekniikka on jo olemassa. Huoneen pintoihin muutoksia ei tule, mielellään tapetoisin tai maalaisin seinät, mutta tässä vaiheessa ei ole jaksamista sellaiseen. Tehdään se sitten joskus. Verhotkin on olemassa. Joten suuren suurta sisustamista sinne ei tule. Jotain säilytystilaa pitäisi keksiä ja seinille jotain tauluja jne. Suurin työ on yksinkertaisesti huoneen siivous ja tavaroiden laitto paikoille.

Vaikka nyt olemme asuneet jo yli 4 kuukautta tällä uudessa kodissa, tuntuu että koko koti on täysin sisustamatta. Tavarat on vaan laitettu paikoilleen, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Osittain tämä on ihan tietoinen päätös minulta. Haluan olla ja elää täällä hieman ennen kun 'sisustan' tämän kodin. Tämänhän on tarkoitus olla meidän pitkäaikainen kotimme, eikä mikään 'kämppä' kuten edelliset asunnot.

Joka tapauksessa olen onnellinen siitä että edes jonkinverran virtaa tuntuu löytyvän ja että on paljon ideoita ja kivaa tekemistä edessäpäin! Toivottavasti jaksatte tsempata minua matkan varrella. Sitä kuitenkin tarvitaan...

Odottavan aika on pitkä

2010-01-12T19:40:00.000+02:00

Tällä hetkellä on odottava olo. Tuntuu siltä kun vaan odottaisi lähtölaukausta, pitää oikeen pidättää että ei lähde ennen sitä. En oikeen tiedä mitä odotan varsinaisesti. Huomenna on pari asiaa jotka vievät vähän eteenpäin. Muuten edessä vaan sitä samaa harmaata arkea. Kalenterissa muutamia juttuja, mutta enimmäkseen tyhjää täynnä. Tekemistä sinäänsä olisi vaikka millä mitalla, ja ideoita ja toteutettavia asioita. Odotan vaan sitä lähtölaukausta. Toivon että se tulee huomenna!

Jotain sentään.. Olen ilmoittanut Eevin kouluun! Huhtikuussa alkaa sitten pentukoulu! Oikeen odotan sitä. Saapa nähdä miten meidän neiti (ja ennen kaikkea minä) pärjää. Ihmisiin Eevi suhtautuu lämmöllä. Eevi on tottunut että kaikki pitävät häntä aivan ihanana. Sitten kun ollaan jossain missä on paljon ihmisiä, tai ihan vaan jotain tuntemattomia ohikulkijoita, Eevi on aivan ihmeissään kun ei saakaan huomioita.

Toisia koiria Eevi ei ole kovin tottunut näkemään. Innostusta on kyllä, mutta vielä vähän pelottaa. Emännän jalkojen välistä on hyvä katsoa tilannetta. Nyt ollaan parina peräkkäisenä päivänä harjoiteltu naapurin Beaglen kohtaamista. Vielä ei meidän tyttö uskalla lähteä leikkimään sen kanssa, mutta ei paljon puutu. Ehkä jo huomenna?

Kuten huomaatte, elämäni on liiankin Eevi-keskeistä. Kyllä muutakin tapahtuu ja on mielessä, mutta minun arkeni on viime päivinä pyörinyt lähinnä Eevin ympärillä. Ehkä siksikin että Eevillä on nyt harvinaisen rankka uhmaikävaihe meneillään. Ei kuunnella yhtään, ei totella, pissat tulee mihin sattuuu (Eevi oli jo 99% sisäsiisti), emännän ja isännän kädet ja jalat maistuu toooosi hyvälle ja niitä pitää käydä ahkerasti mussuttelemassa, emännän ei anneta olla koneella kovainkaan pitkiä aikoja (paitsi Eevin nukkuessa, kuten nyt) ja koko ajan pitäisi saada jotain syötävää.

Kirjoittaessani tätä huomaan että minun pitää todellakin päästä pois kotoa ja pois Eevin luota. Onneksi huomenna pääsen. Työn alla on myös postaus joka liittyy johonkin ihan muuhun kun Eeviin. Ihana se (siis Eevi) on, mutta liika on liikaa. Joten lupaan itselleni (ja teille) keskittyä myös muuhun jatkossa. Jospa se lähtölaukauskin tulisi...

I love Eevi

2010-01-11T00:43:00.000+02:00

Viikonloppu meni taas hurjaa vauhtia. Käytiin suur-ostoksilla (ruokaa, moneksi päiväksi), tehtiin sushia (namia), kestittiin mieluisaa vierasta (sunnuntaina), rämmittiin metsässä vähintään polvenkorkuisessa lumessa (minä ja Eevi + vieraamme) ja levättiin! Suurin osa suunnitelluista asioista jäi tekemättä. Mutta eipä haittaa.

Eevi kasvaa ja on nyt uhma-iässä. Voi huh, tämä kuulemma vaan pahenee vielä pari kuukautta. Tässä kuvasaldoa viimeisten viikkojen ajalta (jokunen taitaa olla ajalta ennen joulua). Hyvää alkavaa viikkoa!

Perjantai-fiilis

2010-01-08T23:49:00.001+02:00

Vaikka olen vain kotona, aika kuluu ihan järjettömän nopeasti. En edes oikeen tiedä mitä kaikkea teen. Koiran kanssa toki saa ajan kulumaan ihan hyvin, mutta välillä päivät vaan valuu johonkin enkä edes tiedä mitä olen tehnyt. Toipilaalle tämä varmaankin on mitä parhain olotila. Mutta aikansa kutankin. Nyt haluan taas tehdä töitä. Joten työnhaku on alkanut!!! :) :)

Tänään mietin juuri miten kauan siitä on kun olen viimeksi tuntenut sen oikean perjantai-fiiliksen. Siis sen ilon siitä että saa olla pari päivää vapaana ja saa nukkua pitkään. Kaipaan sitä tunnetta. Kanssani istui aikanaan samassa huoneessa harjoittelija, jonka kanssa tulimme harvinaisen hyvin toimeen. Perjantaisin molemmat olimme yleensä hyvin levottomia ja meillä oli tapana laulaa joululauluja kovaan ääneen. Huhtikuussa.

Nyt kuitenkin nautin hyvästä fiiliksestä ja takkatulen lämmöstä. Eevi lähettää terveisiä. Huomenna taas enemmän tyttelin kuulumisia kuvien kera. Hyvää viikonloppua!

Pienin askelin jo vuoden verran

2010-01-05T23:30:00.000+02:00

Babysteps-blogi täytti eilen vuoden! Muistan vielä hyvin sen kuinka viime vuodenvaihteessa flunssan kourissa jouduin löysin kunnolla blogimaailman. Luin blogeja innokkaasti ja päädyin perustamaan oman. Tämä kulunut vuosi on ollut sen verran vaiherikas ja täynnä uutta että olen päätöksestäni enemmän kun tyytyväinen! Läheskään kaikkea en tietenkään ole kirjannut tänne (tietyt yksityiselämän vaiheet haluan pitää poissa täältä, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista), mutta kirjaamani jutut muistuttavat eri tapahtumista ja mikä parasta mieleeni palautuu ainakin toistaiseksi myös fiiliksiä tietyiltä ajanjaksoilta kun luen aiempia postauksia.

Blogien myötä olen myös saanut paljon muuta. Olen oppinut paljon uutta, päässyt kurkistamaan ihaniin koteihin, saanut paljon vinkkejä ja ennen kaikkea inspiraatiota! Kiitos kaikille ihanille bloginpitäjille! Olen myös 'tutustunut' moniin uusiin ihmisiin, blogiensa kautta. Vaikka tämä harrastus pitää minut paljon koneen äärellä, olen siitä silti hyvin iloinen. Puolustukseni voisin myös sanoa että telkkarin katselu on jäänyt ihan minimiin. En edes muista koska meillä kotona olisi viimeksi ollut telkkari päällä.

Haluan jollain tavalla juhlistaa tätä vuoden taivalta. Ajatuksia on, mutta ei vielä mitään loppuun asti mietittyä, joten sulatellaan ideoita vielä hetken. Palaan siis asiaan..

Uusi vuosi tuo toivottavasti minulle tullessaan uusia haasteita työelämässä. Ainakin tuntuu että kohta olisi aika päästä töihin. Kohta olen ollut 9 kuukautta poissa töistä. Tämä aika (ensin pitkä sairausloma ja irtisanoutumisen jälkeen työttömyys) on tehnyt todella hyvää. Terve en ole vielä, mutta jaksamista on paljon enemmän kun ennen. Halua tehdä töitä löytyy myös vaikka kuinka paljon. Jossain määrin pelottaa. Tai itse asiassa aika paljon. Ensimmäisenä tietenkin uuden työpaikan löytäminen näin laman aikana. ~~Uskon~~ Tiedän kuitenkin että kaikki järjestyy.

ps. Meidän molemmat piuhat jotka siirtävät kuvia kameralta koneelle ovat kadoksissa, joten kuvia ei ole toistaiseksi tulossa. :(

2010-01-03T02:12:00.001+02:00

Pia, J ja Eevi toivottavat Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Viimeisiä viedään

2009-12-31T17:37:00.003+02:00

Tämä päivä on tiennyt perheemme pienimmälle uutta ruokailurytmiä ja kahdelle suuremmalle uutta sohvaa. Eevi joutuu nyt tottumaan syömään vain kolme kertaa päivässä, asia joka on neidolle hieman haasteellista. Sisäinen kello huomauttaa heti jos ruokaa ei tule oikeaan aikaan. Tänään hyvin närkästynyt neitokainen totesi että hänet jätettiin yksin, vaikka oikeastaan olisi ollut ruokaaika. Teimme siis muutoksen itsellemme helpoksi, ja lähtimme pakoon.

Pakoreissulla ostettiin uudenvuoden herkkujen lisäksi uusi sohva. Ihana, iso löhösohva. Kuvassa Askon BB Divaanisohva on tumma, meille se tulee vaalean beigenä. Kuukausi pitäisi odottaa ennen kun pääsemme taas vaihtelemaan sisustustamme.

(kuva Askon sivuilta)
Valitettavasti tämä päivä toi mukanaan myös surullisia uutisia monille. Yksittäisen ihmisen epätoivoinen ratkaisu päätti taas turhan monen hengen. Monia ajatuksia pyörii päässä, en halua tässä eritellä niitä sen kummemmin. Tärkein mielestäni on kuitenkin muistaa että maailma ei ole musta-valkoinen.

Meidän (minun, J:n ja Eevin) uudenvuodenaatto sujuu ihan rauhassa kotosalla. Toivotan kaikille blogini lukijoille onnellista uutta vuotta!

ps. En tietenkään hyväksy toisten tappamista tms. Enkä edes viitannut tämänpäiväisiin tapahtumiin erityisesti. Tapaus vaan nosti paljon ajatuksia mieleen.

Pieni Masu ja uusi sohva

2009-12-30T23:29:00.002+02:00

Tapasin tänään aivan ihastuttavan pikku Masun.. Masu on ystäväni pieni, noin 8 viikkoa vanha, labradorinnoutaja pentu. Meidän neiti on kasvanut sen verran niin lyhyessä ajassa että tuo pieni ihanuus vaikutti ihan uskomattoman pieneltä Eeviin verrattuna. Toivottavasti niistä kuitenkin tulee kaverit kunhan Masu on ensin vähän kasvanut.

Uuden vuoden lähestyminen tuo myös tullessaan halun uudistua. Blogini täyttää pian vuoden. Muistan hyvin kuinka olin sairaana vuosi sitten ja tylsistyneenä aloin lukea blogeja. Siitä syttyi kunnon kipinä aloittaa oma. Tämän vuoden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Koko elämäni on oikeastaan mennyt uusiksi ja hyvä niin. Muutokset tuskin jäävät tähän, toiveissa olisi paluu työelämään! Odotan myös ensimmäistä kevättä ja kesää omassa talossa ja ennenkaikkea omassa puutarhassa!

Uusi vuosi tuo myös hieman uutta kodin sisustukseen. Saimme joululahjaksi sisustusrahaa ja ajattelimme ostaa uuden löhö-sohvan. Siinä menee sitten olohuoneen sisustus (taas) uusiksi. Tänään käytiin alustavasti katselemassa sohvia, ja ehkäpä jo huomenna laitetaan suosikkimme tilaukseen. Muutama muu projekti olisi hyvä saada lähipäivinä valmiiksi ja tehkäpä jopa taulut seinille!!

Paluu kotiin :)

2009-12-28T22:04:00.000+02:00

Kotona jälleen. Joulu oli sellainen kun toivoinkin, tosin meitä kaikkia taitaa nyt väsyttää aika lailla.. Tänään matkustimme jälleen kotiin ja nyt on aivan I-H-A-N-A-A olla taas omissa nurkissa, omien tavaroiden keskellä tekemässä omia juttuja. J on tämän viikon lomalla, joten meillä jatkuu lomailu ja nyt saamme toivottavasti paljon koti-asioita tehtyä.

Vilaus meidän kotiinpaluusta: J ja minä molemmat koneella, Eevi jyrsii innoissaan luuta ja juoksee ympäri taloa aivan innoissaan :) Hauskaa viikon alkua!

ps. Kiitos rakkaille vanhemmilleni tunnelmallisesta joulunvietosta!